Säiden puolesta tästä kesästä voi olla montaa mieltä, mutta ainakin oon saanut ottaa ihan rennosti. Tehdä omia juttuja – tai olla tekemättä, jos siltä tuntuu. Aika monta viikkoa meni ennenkuin mieli ymmärsi, mikä tilanne nyt on. Että nyt voi oikeasti vaan olla, tehdä mitä haluaa. Niitä ihan tavallisia juttuja. Ilman mitään ahdistusta tai (turhaa) syyllisyyden tunnetta. Tehdä niitä tavallisia juttuja ja nauttia niistä. Olla huoleton. Tai no, ainakin lähes.
Tänään heräsin aamulla kävelylle tuon yhden rakkaan kanssa. Ihan niinkuin ennenvanhaa. Käveltiin samoja reittejä kuin aina ennenkin, istuttiin kahville samaan kahvilaan kuin aina ennenkin. Mutta silti jotain oli toisin. Juteltiin eri juttuja ja oltiin eri fiiliksellä. Molemmilla kun on elämässä tapahtunut isoja asioita ja muutoksia – ja vihdoin ollaan molemmat päästy siihen pisteeseen, kun ei enää tarvitse puhua siitä miten asiat kyllä järjestyy. Koska ne on järjestynyt, selkeytynyt ja jonkinmoinen tasapaino löytynyt. Juteltiin. Paljon. Isoja juttuja ja pieniä juttuja. Tärkeitä ja turhia. Nykyisestä ja tulevasta. Menneestä huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Kissoista, koirista ja leijonista. Elämästä ja vähän kuolemastakin.
Illaksi pitää vielä mennä töihin, mutta sekin on ihan kivaa. Sitten on taas loppuviikko vapaata, kivaa tuokin. Suunnitelmissa on paljon hyviä juttuja. Ainakin.
mantu. 