HYVÄ TUNNE KASVAA JA KASVAA

”Kummina olet luvannut lukea kaikki Harry Potterit kummipojallesi ääneen, kertoa paljon asioita yksisarvisista, viedä häntä Jokereiden matseihin, sekä viettää ainakin kerran vuodessa kummipäivää.”

Eilen juhlittiin tuoreen kummipoikani nimijuhlaa. Ylläoleva lainaus on ote kummitodistuksesta, jonka kaveri oli teettänyt. Ja hitsinpimpulat mikä kunnia olla kummi! Jo toista kertaa. Juhlakalu nukkui ensin puolet juhlista ja toisen puolen kiersi sylistä syliin, taisi meillä jossain kohtaa olla jonotuslistakin. Oli sangen onnistuneet bileet.

Vaikka kuuluin meidän kaveripöydässä siihen vähemmistöön, jolla vauvakuumetta ei ollut, jännästi se jäbä silti sydämen sulattaa tällaiseltakin pökkelöltä. Jota ei siis todellakaan kiinnosta tuntemattomat lapset kadulla (eikä sen puoleen tuntemattomat aikuisetkaan), mutta joka tuttujen pentujen kanssa on hyvää pataa. Kummasti sitä löytää itsensä lässyttämästä ja lupailemasta mitä kaikkea kivaa me tehdäänkään yhdessä. Ja tosiaan, vein lahjaksi yksisarvisen. Koska täytyyhän nyt lapsella yksisarvinen olla!

Oma vauvani lomailee vielä ja meitsin omatunto ei voi hyvin. Kamala ikävä. Samaan aikaan tekisi mieli peruuttaa kaikki menot ja suunnitelmat ja hakea Mooses vain kotiin, mutta järjellä mietittynä tiedän herralla olevan hyvät oltavat lomapaikassaan. Onneksi toukokuun jälkeen helpottaa ja kesälle on suunniteltu vain ruissi. Muuten aion halipusutella Moosesta kaiken menetetyn ajan edestä.

Vappusuunnitelmiin kuuluu vappupiknik kaverin partsilla ja myöhemmin ehkä pyörähtäminen ihmisten ilmoilla. Opiskelijavappu oli asia, jota odotin hirmusti ennen koulun alkua, mutta en kuitenkaan sellaista ole kunnolla päässyt viettämään. Eikä siinä, hommat on vaan mennyt miten on mennyt. Ja onneksi on vielä tää yksi tilaisuus, jonka onneksi saan viettää parin supermuidun kanssa. Todistetusti meidän hommat harvoin menee pieleen.

JÄNNÄN ÄÄRELLÄ

Onpas taas tapahtunut kaikkea. Vaikka ei oikeastaan ole tapahtunut mitään. Keskiviikkona oli viikon pakollinen haalaripäivä, kun oltiin hietsussa pitämässä rastia. Oli superhauskaa, mutta auringon laskiessa laski lämpötilakin vähän turhan matalalle. Torstaina havahduin kurkkukipuun, joka jatkui vielä eilen ja tänäänkin. Eikä varmaan auttanut asiaa juosta duunissa hullun lailla kaksi iltaa putkeen. Onneksi nyt on muutama vapaapäivä. Ja onneksi näin eilen kotimatkalla ketun. Awwwww!

Kevät on tällä hetkellä aika ihanaa aikaa, jos nyt ei oteta lukuun pienimuotoista konkurssia, johon itseni olen saattanut. Onneksi oon aika velho budjettilaskelmien tekemisessä, koska ostettiin kaverin kanssa tuossa äkkilähtö Bulgariaan. Hups. Sitä ennen kuitenkin olis vielä vappu, yhdet häät ja koulua. Ja ties mitä muuta, koska tuntuu että nyt jotenkin tapahtuu paljon hyviä asioita. Tervetullutta vaihtelua.

Ja hyvistä asioista puheenollen, nyt kutkuttaa ja rankasti. Toivon kovin yhden opiskeluihin liittyvän homman tapahtuvan ja oon intoillut siitä aika huolella. Mutta samalla pieni skeptikko olkapäällä huutelee, että älä nyt jumaliste intoile siinä, tai kaikki menee pieleen. En tiedä kumpi sitten lopulta auttaa: se, että miettii hyvää, jolloin myös tapahtuisi hyvää vai se, ettei liikaa intoile ja sitten pety, jos hommat ei menekään putkeen. Oon aika välitilassa tällä hetkellä.

Onneksi oon todennut jo ajat sitten, että asioilla on tapana järjestyä. Niin ja tietenkin; kaikella tapahtuneella ja tapahtumattomalla on yleensä jokin tarkoitus.

Elämme jännittäviä aikoja.

UNISTA, UNETTOMUUDESTA JA KAIKESTA SIINÄ VÄLILLÄ

Oon varmasti jo tehnyt selväksi, miten sekaisin meikämantun unirytmi tällä hetkellä on. Uni ei vaan tule iltaisin, eikä edes öisin. Nytkin kello on 1:40, eikä tunnu missään. Viikko sitten vietin yhden unettoman yön ja eilen töistä kotiutuessani pelotti, että samanlainen on edessä. Olin aiemmin saanut idean, että jos ottaisi allergialääkkeen. Ne kun kuulemma nukuttaa. Otin yhden. Meni puoli tuntia ja olin unessa.

Myönnetään, että saattoi olla pientä lume-efektiä tossa keississä. Mutta sama se, pääsia että toimi. Paitsi aamulla aloin miettiä mitähän nappia sitä pitäisi vetää jotta heräisi. Kahvi auttoi vähän, kaveri ehdotti kokista, tabascoa ja jallua. Tyydyin kahviin.

Ja se muuten maistui huomattavasti paremmalta kuin eilinen, tuo kuvassa näkyvä. Tänään olin saanut täydennettyä ikaffe-varastoni. Välillä menee mustanakin, mutta eilen ei ollut se päivä. Harvoin on.

Näin muuten viime yönä unta, että leikkasin hiukseni. En ihmettele. Oon meinaan funtsinut asiaa tässä jo aika pitkään. Suunnilleen puolitoista vuotta. Pitkät hiukset on kiva, mutta joku vähän helpompikin houkuttelis. Ja houkuttelis myös päästä eroon suurimmasta osasta tota värjättyä hiusta. Olla sen värisillä hiuksilla, mitkä mulle on suotu. Eli maantienharmailla. Ei sillä että mä mitenkään kateellinen olisin ikinä ollu siskon blondiudelle. (Enpä.)

Mitäs muuta kuuluu? Nyt kun on käyty läpi unet, unettomuudet ja hiukset. Nyt on ollut aika paljon kaikkea häppeninkiä. Äitini sanoin: miten sul voi olla noin paljon menoa, ihan uskomaton kyläluuta. Ja onhan tässä ollut, osa sattumalta, osa velvollisuudesta ja osa itse aiheutettua. Onneksi kaikki häppeningit on kivoja ja hauskaa on ollut, mutta valitettavasti elämä on muutakin kuin hauskanpitoa. Kuulemma. Valitettavasti kaikkeen tähän myös menee rahaa ja oonkin nyt priorisoinut duunit ykköseksi kalenterissa. Vaikka ehkä opparin olisi pitänyt olla sillä ykkössijalla, mutta ehtiihän sen. Eipä tässä muutenkaan ehdi valmistua ennen joulukuuta. Ja hei, oon muuten edistynyt mun harkkapaikkametsästyksen kanssa! Woooop.

Huomenna meen tekemään yhden haastiksen ja sen jälkeen olisi taas rastinpitohommia edessä. Sitä varten printattiin tänään kuva Siltsusta. Ja kun lähdettiin koulusta, pistettiin se kuva takapenkille. Turvavöihin. Täysin normaalia toimintaa meillä päin.

ULKOILMAILUA

Tehtiin tänään kavereiden kanssa jotain todellä epävillasukkajengimäistä. Viinipullojen availun sijaan vedettiin lenkkarit jalkaan, hypättiin autoon ja ajettiin nuuksioon. Edessä seitsemän kilometrin taapertaminen, raitista ilmaa ja hyvää fiilistä.

Ja fiilis totisesti oli hyvä, kaikki tuo teki hyvää. Sielulle ja ruumiille. Kovin toivoin, että oltaisiin nähty hirvi, mutta nähtiin vain koiria. Ja ankkapariskunta. Puolessa välissä alkoi tihuttaa, mutta pahimmilta kastumisilta vältyttiin. Sovittiin, että jos joku kaatuu niin kaatuu sitten naamalleen eikä persiilleen. Ettei auton penkit likaannu. (Kukaan ei kaatunut.) Oli hauskaa.

Vaelluksen jälkeen vaelsin leikittämään kummityttöä. Viime aikoina on tullut hengattua sen tuoreen kummipoikani kanssa niin tiiviisti, että hämmennyin miten iso tää yksi (ja sen broidi) jo oli. Herttinen, niiden kanssahan pystyy keskustelemaan!

Siellä me sitten keskusteltiin. Kalustettiin nukkekoti ja pelattiin jotain peliä missä piti loitsia ja esittää eläimiä. Kummityttö taisi huijata aika monta kertaa, mutta menkööt. Sitten makoiltiin lattialla piirtelemässä. Kuulemma osaan jo piirtää ”ihan hienoja” sydämiä. Ihana skidi, ihan mieletön. Pakko myöntää.

Kotona oli pakko ottaa tulikuuma suihku, päivän ulkoilmailusta seurannut kylmyys tuntui menneen luihin ja ytimiin asti. On siellä oikeesti kevät, ainakin niin kauan kuin aurinko paistaa.

S P R I N G T H I N G S

Varmin merkki keväästä on farkkutakkiin vaihtaminen. Vaihdoin omaani jo pari viikkoa sitten – ja näinollen skippasin kaikki välikausitakit (kuulostaa kuin olisin neljävuotias). Mutta tulihan siinä paksuimmassa Fjällrävenissani asuttua lokakuusta asti, farkkurotsi oli ihan tervetullut. Ja kivoin juttu tässä keississä on se, että sain kaivaa lempparineuleeni päälle! Jihuu.

Kävin tänään Pasilassa infotilaisuudessa yhtä ensiviikkoista tapahtumaa varten. Sen jälkeen nappasin kahvin käteen ja kaverin kainaloon, ja raahasin meidät istumaan kalliolle. Juotiin kahvia, katseltiin junia ja juoruiltiin. Vähän nautittiin auringosta ja keväästä ja suunniteltiin kesää. Oikein mukiinmenevä muutama-tuntinen.

Seuraavaksi ajattelin kaivaa opparin pölyttymästä tiedostojen kätköistä ja tehdä jotain järkevää sen eteen. Deadline kuumottelee parin viikon päästä ja hommaa vielä riittäisi. Aika paljon, jos rehellisiä ollaan. Ei kai tässä auta kuin tarttua itseäni niskasta.