VUODEN VIKA

Vastahan tämä vuosi alkoi ja nyt se jo loppuu. Vuotta on pitkälti värittänyt iso-K ja välillä se on tuntunut vievän kaikki värit kokonaan. Talvi oli harmaa, kevät vaaleanpunainen, kesä vuoroin musta ja vuoroin vihreä, syksy syksynvärinen ja marras-joulukuusta en muista mitään. Jonkinmoinen väripaletti kuitenkin kasassa.

On elämääni onneksi huonompiakin vuosia mahtunut, eli ei tämä niin paha ollut. Tulipahan opittua paljon ja otettua isoja askelia oman hyvinvointini eteen. Sain myös uusia kavereita ja kavereista pitää aina olla erityisen kiitollinen. Erityisesti kavereista, jouden mukana tulee myös koira. Muutto uuteen kotiin oli superjuttu, tosin en meinaa muistaa että se tapahtui tänä vuonna. Elämä ennen maaliskuuta tuntuu toiselta todellisuudelta. Duunia riitti, mikä ei ole itsestäänselvyys. Vaikka kesän festarit peruuntui, oli sillan allakin hauska hengailla. Kävin parilla risteilyllä, joista toisella olisin päässyt lavalle laulamaan Olavi Uusivirran kanssa. En tarttunut tilaisuuteen. Sain melkein kaikkiin huoneisiin kattolamput, eli lamput on, mutta ei vielä katossa. Lisäksi sain pyykinpesukoneen, jonka nimesin Vilfredoksi, ja hän helpotti elämääni huomattavasti kiireen keskellä.

Tänään tulin Mooseksen kanssa kotikotiin. Iso-karhut hääsin mökille, että voin pitää juhlat. Varmasti kaikkien koronasääntöjen vastaisesti, mutta kaikki tajuaa riskit, aikuisia kun ollaan. Sitä äitikarhukin sanoi naapureille, kun kertoi että nuorempi tyttärensä pitää juhlat. ”Lupasivat olla rauhassa, niin ja onhan ne kaikki melkein kolmekymppisiä…”

En tiedä lupaanko mitään tai onko mitään tavoitteita ensi vuodelle. Se tulee mikä tulee, ja me katotaan sitä päin pläsiä, kun se tulee.

Hyvää uutta vuotta. ❤

12/2020

Joulukuun

…paras ruoka

Klementiinit pakkasesta. En tiedä mistä idea tuli, mutta kun laittaa klementiinin hetkeksi pakkaseen ennen syömistä, niin ne on kylmiä ja ihan vähän jäähileillä. Parasta ikinä.

…paras viikonloppu

Loman aloitus -viikonloppu, kun en tehnyt juuri mitään eikä tarvinnut tehdä mitään. Se oli ihanaa.

…kivoin juttu

Ne muutamat kokonaiset yöunet, joista sain nauttia. Aina yhtä uskomaton fiilis aamulla herätessä, että ihan oikeasti hän nukkui koko yön

…rankin juttu

Kun tajuaa, että huolimatta toisen vakuutteluista, ei vika ollut siinä toisessa vaan minussa. Tai ehkä vielä rakempi juttu on tajuta, että ei vika ollut kummassakaan.

…lempitekeminen

Runoilu! Kirjoitin joulun kunniaksi viisi joulurunoa viidelle ihmiselle. Seuraavaksi pitää alkaa kirjoittaa omia rap-lyriikoita

…isoin urakka

Kodin siistinä pitäminen. Jossain vaiheessa vain totesin, että siitä ei ole kenellekään haittaa jos mieluummin käytän vähäisen vapaa-aikani lepäämiseen kuin tiskaamiseen.

…paras investointi

Naulakko eteiseen. Ainoa ongelma on etten muista käyttää sitä. Kun on vuoden verran heittänyt kotiin tullessa takin ja laukun lipaston päälle, on sitä opittua tapaa vaikea muuttaa.

…hetki jota en unohda

Miltä tuntuu viimeisenä lomaa edeltävänä työpäivänä sulkea kone. Ja seuraavat kaksi päivää miettiä mitä olen unohtanut.

…suuri oivallus

Että en ole ainoa ihminen maailmassa, joka on vaihtanut nimensä ja että ihan turhaan mietin muiden reaktioita, koska suurin osa ihmisistä ei varmasti muista edes vanhaa nimeäni.

…paras asia telkkarista

Frendit. Pitkästä aikaa katsoin ja vaikka joidenkin läppien osalta on aika ajanut ohi, silti se toimii.

JOULU TULI JA MENI

Kolme joulua kestänyt risteilyperinne päättyi tänä vuonna, mutta ei joulu vanhoihin perinteisiinkään palannut. Ei sillä, että mitään perinteitä olisi ollutkaan, mihin palata. Kolme päivää meni lähinnä kavereiden kanssa pörrätessä ja siinä välillä kotona leppuuttaessa. Vielä joululomalle jäädessäni en olisi uskonut viettäväni joulua Keravalla, saatika viihtyväni siellä, mutta niin vain kävi. Joulu oli erilainen ja hirveän hyvä.

Olen ottanut joululoman levon kannalta ja totesin sen onnistuneen, kun tapsana tajusin etten tiedä yhtään mikä viikonpäivä on. Olen puoliksi tarkoituksella jättänyt päivät auki ja ollut sopimatta menoja, että olisi aikaa vain olla. Spontaani tekeminen tuntuu tähän hetkeen paremmalta kuin ennalta sovittu. Lomalla olen siis spontaanisti hengannut kaverin luona 12 tuntia, lähtenyt Keravalta kotiin aamun ensimmäisellä junalla klo 4.32, syönyt viikon aikana kolme pussillista klementiineja (pakkasen kautta), ollut siivoamatta (tähän päivään asti) koska ei ole huvittanut, lukenut yläasteaikaisia päiväkirjoja, pelannut pokemonia, kirjoittanut ja ottanut noin miljardi kuvaa Mooseksesta.

Sain myös virallisen hyväksynnän etunimenmuutokselleni. Ainoa huono puoli on, että uuteen ajokorttiini tuleva kuva on vuosi sitten ottamani passikuva, jossa näytän sarjamurhaajalta. Hyvästi siis henkkarit, jossa olen 18-vuotias söpö nappisilmä. Vuodet on totisesti tehneet tehtävänsä.

Loppulomalta odotan uuden vuoden juhliani sekä normaaliin rytmiin paluuta. Puolille päiville nukkuminen kuulostaa ajatuksena hyvältä, mutta todellisuus on päänsärky.

WHEN THE GOOD CAT GOES BAD (JA MUITA SUURIA AJATUKSIA)

PARASTA JUST NYT

1/ Mandariinit. Tai satsumat tai klementiinit. Kuitenkin ne pienet, pyöreät ja oranssit, jotka nyt on sesongissa.

2/ Aamuvarhainen poke-kävely. Silloin kun jättää pokemonit gymeille, ne pysyy siellä huomattavasti pidempään kuin muutoin. Toinen hyvä aika on iltamyöhään. Että tällainen pro-tip kaikille kanssapelaajille.

3/ Jouluaaton suunnitelmat, jotka tänään muovautui uomiinsa. Ja aivan hyvät on suunnittelmat, siellä uomissaan.

4/

Ajatuksena oli kirjoittaa kattava lista kivoista asioista. En kovin pitkälle päässyt. Vaikka ei kai tässä, joululomalla nimittäin, tarvitse kovin pitkälle päästä missään asiassa. Haaveilen kokonaisista yöunista ja että olisi joku, joka kuorisi minulle mandariineja samaa tahtia, kun niitä haluan syödä. Joulukuu tuntuu vähän kaikilla olevan melkoista rämpimistä. Viimeksi tänään ihmettelin miksi hyville ihmisille tapahtuu niin paljon pahoja asioita. Ja jos hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita, niin mitä niille pahoille ihmisille sitten tapahtuu? He kun tuntuu porskuttavan eteenpäin mistään piittaamatta.

Vähän myös mietin miksi aamuyöllä hyvä kissa muuttuu pahaksi. En paljoa pyydä, vaan yhdet kunnon unet tähän hätään. Kiitos.

OI PIMEYS

Tein eilen pitkästä aikaa etäpäivän. Se herätti ajatuksia, sellaisia mitä etäisesti muistan keväältä. Että miten jumiin voikaan selkä mennä, kun istuu läppäri sylissä koko päivän sohvalla. Ja miten tukalaa on, kun se sylissä lepäävä läppäri kuumenee ja hiostaa. Että onko sittenkään fiksua täyttää keittiö Mooseksen kiipimäpuulla ja Liisalla, kun sinne mahtuisi pöytäkin. No, silti priorisoin kaksi edellä mainittua.

Muistin myös miten tärkeää omalle hyvinvoinnille on syödä jonkun muun valmistamaa ruokaa lounaaksi. Ja miten vaikea on irtautua mistään lounastauon aikana, jos istuu sohvalla syömässä sen kuumenneen läppärin vieressä. Ja miten vaikeaa on tehdä yhtään mitään, kun Mooses yrittää jatkuvasti kömpiä syliin.

Muistinpa senkin, miten koko päivän sisällä kökkimisen jälkeen sitä haluaa lähteä ulos. Ajatus tuntuu joltain, mitä mieli ja kroppa vaatii, ei pakolliselta pahalta, mitä täytyy tehdä koska joku on päättänyt ulkoilman olevan terveellistä. Vaikka epäilemättä se on.

Arabianranta oli pimeä ja märkä. Ja niin ihana. Joka vuosi suunnilleen näihin aikoihin hehkutan pimeyttä. Teen sen nytkin, koska pimeys on ihanaa. Tiedän tämän vielä kääntyvän tammikuun loppuun mennessä, koska ainoa kaipaamani valo on lumi, ja sitä tuskin tulee tänäkään vuonna. Ja neljä kuukautta marraskuuta on vain liikaa. Mutta tähän aikaan vuodesta, juuri nyt, pimeys on parasta mitä on.

Kävely pimeässä oli myös parasta mitä eilen oli. Seurakin oli hyvää. Kaksi hyvää asiaa on aika paljon, just sayin’