UUSI ALKU (TAAS)

Long time no ABlogC. Eehehe.

Jatkossa juttujani voi seurata osoitteessa https://mantu02.wordpress.com ja siellä myös selitys miksi näin.

Valoa kohti, kuten meilläpäin sanotaan ❤

Ps. Uuden sivun ulkoasu on kammottava, fiksaan sen mahdollisimman pian!

FLOWER POWER

Tiedättekö, kun aina käsketään nauttimaan elämän pienistä iloista? Miten sitä on kamalan vaikea yrittää nauttia, kun on niin väsynyt tai muuten vaan jotain mielen päällä, ettei jaksa nauttia ei yhtään mistään? Ja sitten kuin taikaiskusta, sitä havahtuukin ja huomaa ne pienet ilot ja haluaisi vain fiilistellä niitä?

En tykkää pakotetusta fiilistelystä. Tai no siis, oikeastihan minä en tykkää juuri mistään, mutta keskitytään nyt tähän. Tarkoitan juuri tuota aiemmin mainittua, että pitäisi väkisin nauttia jostain, vaikka ei yhtään huvittaisi. Tai että pitäisi työpäivän ja treenien jälkeen lähteä puistoon istumaan ja olemaan sosiaalinen, koska nyt sattuu aurinko paistamaan.

Kaikesta tästä huolimatta rakastan niitä hetkiä, kun yhtäkkiä sitä huomaakin ne pienet asiat. Miten kauniisti valo heijastuu vesilätäkköön, kun yhtäkkiä tuoksuu kesältä, ensimmäiset pisamat kasvoilla. Tai ne pienet arkiset asiat, joita ei ole liioin ajatellut, mutta jotka yhtäkkiä iskee tajuntaan. Kuten uudet lakanat. Lakanat, joita varsinaisesti ei olisi tarvinnut, mutta jotka ostin koska ehkä kerran viidessä vuodessa voi ostaa uudet lakanat. Ja kun harmaa-valkoinen on viidessä vuodessa vähän alkanut kyllästyttää, tekee tosi hyvää ostaa vaaleanpunaiset ja kukalliset. Koska minä voin ja koska Mooses sopii kaikille pinnoille.

Fiilistellyt olet myös nyrkkeilyä, jonka pariin palasin kahdeksan kuukauden tauon jälkeen. Innostus ja motivaatio on parempi kuin vuosiin, jonka lisäksi tuli todistettua viime kesän ja syksyn kunnon laskemisen johtuneen vain siitä raudasta. Tai siis sen puutteesta. Vähän tuli myös suru kun muistelin miten rumasti itselleni silloin puhuin. Kun pieneen mieleenkään ei tullut, että ehkä peruskunnon romahdus voi johtua jostain muustakin kuin siitä, että olen laiska paska.

Vaikkei aina huvita lähteä pakkopuistoilemaan, olen silti nauttinut kesästä. Parhaan kykyni mukaan. Elämä tapahtuu tässä ja nyt, yritän pitää tätä mielessä aktiivisesti. Ei tarvitse odottaa lomaa ja löyhämoraalista elämää, että voisi nauttia. Vuorokaudessa on jonkin verran tunteja ja ne voi käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Välillä se on puistoilua ja sosiaalisuutta, välillä treenejä ja pokemonia sängyn pohjalla. Säästä viis.

Että niin, onhan niitä hyviäkin. Kun hetki on oikea ja tähdet kohdallaan. Pääasiallinen tavoitteeni on löytää tyhjä mielentila, jossa mikään maailman paha ei koskettaisi. Välillä mietin miten helppoa elämä olisi, jos uskoisi kaiken mitä valtaapitävät meille sanoo. Että ihan onnellisia ne tuotantoeläimet on, lehmänmaito on terveellistä ja täällä jylläävä tappajavirus vie meidät kaikki ellei nyt saada kaikkia ihmisiä piikitettyä. Voisi vain olla ja tehdä mitä käsketään, miettimättä mitään. Harmi vain, että kun sinne kaninkoloon kerran kömpii, on sieltä vaikea päästä pois. Ja vaikka pääsisikin, ei se kolon ulkopuolinen maailma enää näytä samalta.

Onneksi on vaaleanpunaiset kukkalakanat.

KESÄ, OLEN VALMIS

Vaikeaa uskoa, mutta nyt on kesäkuu. Kevät meni nopeasti, siltä ainakin nyt tuntuu, mutta olen melko varma että oli myös aika, kun se tuntui kestävän ikuisesti. Niin vain tässä silti ollaan, kesäkuussa, ja mielessä pyörii miten paljon taas elämä muuttui vuodessa.

En tiedä kuinka vanhaksi täytyy elää ennenkuin lakkaa hämmästelemästä ajan kulua. Tai sitä, miten pitkä ja samalla lyhyt aika vuosi on. Sitä, miten elämä voi mullistua yhdestä katseesta ja romuttua yhdestä lauseesta. Kuinka suuri voima ihmisillä on toisiinsa ja kuinka lopulta ainoastaan itse voi itsensä pelastaa. Ja kuinkahan vanhaksi täytyy elää ennenkuin pystyy näkemään jo eletyn elämän sellaisena. Elämänä. Ei saavutuksina tai saavuttamattomina asioina, ei onnistumisina ja virheinä. Vaan ihan vaan elämänä. Sellaisena elämänä, että eläjä ansaitsisi taputuksen olkaan vain siitä hyvästä, että ainakin on elänyt.

Otan tämän kesän avosylin vastaan, sellaisena kun se haluaa tulla. En vielä tiedä mitä tuleman pitää, mutta toivon paljon hyvää. Paljon ystäviä, lämpöä, hulluja päähänpistoja, valvottuja öitä, rauhallisia aamuja, lempeitä sanoja. Nousevia ja laskevia aurinkoja, naurunremakoita, korttipelejä, rantapäiviä, aamu-uinteja, puistojumppaa, pyöräretkiä ja sadepäiviä sillan alla. Mielellään edelliskesää vähemmän myrskyjä ja särkyneitä sydämiä.

Tulevastahan ei voi tietää, mutta toivon parasta. Että olisi linnut ja onni myötä. Ainakin lähtökohdat on hyvät.

TOUKOKUU

Toukokuun…

…paras ruoka
Kvinoa-salaatti salaisella kastikereseptillä. Tein kaksi isoa kattilallista, josta söin aika monta päivää. Riitti hetkeksi, mutta hyvää oli.

…paras viikonloppu
Kaikki oli aika mukiinmeneviä. Jos nyt pitää valita, niin ehkä tämä viimeisin. Juhlittiin kaveria oikein olan takaa ja tutustuin moneen uuteen ihmiseen.

…kivoin juttu
Muutto! Elämänlaatu noussut huomattavan hitusen ja olen melkein jo tottunut siihen, että nykyään kannattaa vähän vilaista reittiopasta ennenkuin lähtee liikkeelle. Lisäksi ruokakaupassa tulee käytyä huomattavasti vähemmän, kun sinnekin on matkaa. Kokonaiset 450 metriä.

…rankin juttu
Kun edessä odotti riski joutua kasvokkain menneisyyden kanssa ja yritit löytää keinon selvitä siitä voittajana.

…lempitekeminen
Uuden kodin laittaminen. Pakko kyllä sanoa, että samalla tää oli myös inhokkitekeminen. Mulla on tapana hirveällä energialla lähteä touhuamaan jotain kunnes puolivälissä kyllästyn. Ja siinä vaiheessa usein ei voisi lopettaa, koska jäljelle jäisi kaaos.

…isoin urakka
Illalla nukahtaminen ja aamuisin nouseminen.

…paras investointi
Uusi lipasto, vihdoin. Sattumalta kaverit oli kylässä samaan aikaan kun postisetä toimitti lipaston. Ne ihanat tarjoutui (eletään tämän tarinan mukaan) kasaamaan sen.

…hetki jota en unohda
Kun menin yksi ilta (kutsuttuna) kämppiksen puolelle. Mulla oli jalassa yksisarvistohvelit ja koirakämppis keksi työntää kuononsa sinne tohvelin sisään. Missä minun jalka oli myös. Se kutitti ihanasti ja me ihmiskämppiksen kanssa naurettiin katketaksemme.

…suuri oivallus
Jos voi katsoa mennyttä elämää ja todeta, että on muuten ollut ihan pirun hauskaa, voi ajatella tehneensä ainakin joitain oikeita valintoja.

…paras asia telkkarista
En tiedä oliko paras, mutta katsoin Netflixistä kaksiosaisen dokkarin Prinsessa Dianasta. Minä itkin, voin kertoa.