FLOWER POWER

Tiedättekö, kun aina käsketään nauttimaan elämän pienistä iloista? Miten sitä on kamalan vaikea yrittää nauttia, kun on niin väsynyt tai muuten vaan jotain mielen päällä, ettei jaksa nauttia ei yhtään mistään? Ja sitten kuin taikaiskusta, sitä havahtuukin ja huomaa ne pienet ilot ja haluaisi vain fiilistellä niitä?

En tykkää pakotetusta fiilistelystä. Tai no siis, oikeastihan minä en tykkää juuri mistään, mutta keskitytään nyt tähän. Tarkoitan juuri tuota aiemmin mainittua, että pitäisi väkisin nauttia jostain, vaikka ei yhtään huvittaisi. Tai että pitäisi työpäivän ja treenien jälkeen lähteä puistoon istumaan ja olemaan sosiaalinen, koska nyt sattuu aurinko paistamaan.

Kaikesta tästä huolimatta rakastan niitä hetkiä, kun yhtäkkiä sitä huomaakin ne pienet asiat. Miten kauniisti valo heijastuu vesilätäkköön, kun yhtäkkiä tuoksuu kesältä, ensimmäiset pisamat kasvoilla. Tai ne pienet arkiset asiat, joita ei ole liioin ajatellut, mutta jotka yhtäkkiä iskee tajuntaan. Kuten uudet lakanat. Lakanat, joita varsinaisesti ei olisi tarvinnut, mutta jotka ostin koska ehkä kerran viidessä vuodessa voi ostaa uudet lakanat. Ja kun harmaa-valkoinen on viidessä vuodessa vähän alkanut kyllästyttää, tekee tosi hyvää ostaa vaaleanpunaiset ja kukalliset. Koska minä voin ja koska Mooses sopii kaikille pinnoille.

Fiilistellyt olet myös nyrkkeilyä, jonka pariin palasin kahdeksan kuukauden tauon jälkeen. Innostus ja motivaatio on parempi kuin vuosiin, jonka lisäksi tuli todistettua viime kesän ja syksyn kunnon laskemisen johtuneen vain siitä raudasta. Tai siis sen puutteesta. Vähän tuli myös suru kun muistelin miten rumasti itselleni silloin puhuin. Kun pieneen mieleenkään ei tullut, että ehkä peruskunnon romahdus voi johtua jostain muustakin kuin siitä, että olen laiska paska.

Vaikkei aina huvita lähteä pakkopuistoilemaan, olen silti nauttinut kesästä. Parhaan kykyni mukaan. Elämä tapahtuu tässä ja nyt, yritän pitää tätä mielessä aktiivisesti. Ei tarvitse odottaa lomaa ja löyhämoraalista elämää, että voisi nauttia. Vuorokaudessa on jonkin verran tunteja ja ne voi käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Välillä se on puistoilua ja sosiaalisuutta, välillä treenejä ja pokemonia sängyn pohjalla. Säästä viis.

Että niin, onhan niitä hyviäkin. Kun hetki on oikea ja tähdet kohdallaan. Pääasiallinen tavoitteeni on löytää tyhjä mielentila, jossa mikään maailman paha ei koskettaisi. Välillä mietin miten helppoa elämä olisi, jos uskoisi kaiken mitä valtaapitävät meille sanoo. Että ihan onnellisia ne tuotantoeläimet on, lehmänmaito on terveellistä ja täällä jylläävä tappajavirus vie meidät kaikki ellei nyt saada kaikkia ihmisiä piikitettyä. Voisi vain olla ja tehdä mitä käsketään, miettimättä mitään. Harmi vain, että kun sinne kaninkoloon kerran kömpii, on sieltä vaikea päästä pois. Ja vaikka pääsisikin, ei se kolon ulkopuolinen maailma enää näytä samalta.

Onneksi on vaaleanpunaiset kukkalakanat.

KESÄ, OLEN VALMIS

Vaikeaa uskoa, mutta nyt on kesäkuu. Kevät meni nopeasti, siltä ainakin nyt tuntuu, mutta olen melko varma että oli myös aika, kun se tuntui kestävän ikuisesti. Niin vain tässä silti ollaan, kesäkuussa, ja mielessä pyörii miten paljon taas elämä muuttui vuodessa.

En tiedä kuinka vanhaksi täytyy elää ennenkuin lakkaa hämmästelemästä ajan kulua. Tai sitä, miten pitkä ja samalla lyhyt aika vuosi on. Sitä, miten elämä voi mullistua yhdestä katseesta ja romuttua yhdestä lauseesta. Kuinka suuri voima ihmisillä on toisiinsa ja kuinka lopulta ainoastaan itse voi itsensä pelastaa. Ja kuinkahan vanhaksi täytyy elää ennenkuin pystyy näkemään jo eletyn elämän sellaisena. Elämänä. Ei saavutuksina tai saavuttamattomina asioina, ei onnistumisina ja virheinä. Vaan ihan vaan elämänä. Sellaisena elämänä, että eläjä ansaitsisi taputuksen olkaan vain siitä hyvästä, että ainakin on elänyt.

Otan tämän kesän avosylin vastaan, sellaisena kun se haluaa tulla. En vielä tiedä mitä tuleman pitää, mutta toivon paljon hyvää. Paljon ystäviä, lämpöä, hulluja päähänpistoja, valvottuja öitä, rauhallisia aamuja, lempeitä sanoja. Nousevia ja laskevia aurinkoja, naurunremakoita, korttipelejä, rantapäiviä, aamu-uinteja, puistojumppaa, pyöräretkiä ja sadepäiviä sillan alla. Mielellään edelliskesää vähemmän myrskyjä ja särkyneitä sydämiä.

Tulevastahan ei voi tietää, mutta toivon parasta. Että olisi linnut ja onni myötä. Ainakin lähtökohdat on hyvät.

TOUKOKUU

Toukokuun…

…paras ruoka
Kvinoa-salaatti salaisella kastikereseptillä. Tein kaksi isoa kattilallista, josta söin aika monta päivää. Riitti hetkeksi, mutta hyvää oli.

…paras viikonloppu
Kaikki oli aika mukiinmeneviä. Jos nyt pitää valita, niin ehkä tämä viimeisin. Juhlittiin kaveria oikein olan takaa ja tutustuin moneen uuteen ihmiseen.

…kivoin juttu
Muutto! Elämänlaatu noussut huomattavan hitusen ja olen melkein jo tottunut siihen, että nykyään kannattaa vähän vilaista reittiopasta ennenkuin lähtee liikkeelle. Lisäksi ruokakaupassa tulee käytyä huomattavasti vähemmän, kun sinnekin on matkaa. Kokonaiset 450 metriä.

…rankin juttu
Kun edessä odotti riski joutua kasvokkain menneisyyden kanssa ja yritit löytää keinon selvitä siitä voittajana.

…lempitekeminen
Uuden kodin laittaminen. Pakko kyllä sanoa, että samalla tää oli myös inhokkitekeminen. Mulla on tapana hirveällä energialla lähteä touhuamaan jotain kunnes puolivälissä kyllästyn. Ja siinä vaiheessa usein ei voisi lopettaa, koska jäljelle jäisi kaaos.

…isoin urakka
Illalla nukahtaminen ja aamuisin nouseminen.

…paras investointi
Uusi lipasto, vihdoin. Sattumalta kaverit oli kylässä samaan aikaan kun postisetä toimitti lipaston. Ne ihanat tarjoutui (eletään tämän tarinan mukaan) kasaamaan sen.

…hetki jota en unohda
Kun menin yksi ilta (kutsuttuna) kämppiksen puolelle. Mulla oli jalassa yksisarvistohvelit ja koirakämppis keksi työntää kuononsa sinne tohvelin sisään. Missä minun jalka oli myös. Se kutitti ihanasti ja me ihmiskämppiksen kanssa naurettiin katketaksemme.

…suuri oivallus
Jos voi katsoa mennyttä elämää ja todeta, että on muuten ollut ihan pirun hauskaa, voi ajatella tehneensä ainakin joitain oikeita valintoja.

…paras asia telkkarista
En tiedä oliko paras, mutta katsoin Netflixistä kaksiosaisen dokkarin Prinsessa Dianasta. Minä itkin, voin kertoa.

TÄN HETKEN A-Ö, MELKEIN JOPA KOKONAAN

Aakkospostaus. Ajattelin tätä matalan kynnyksen postausideana, mutta todellisuudessa tässä on mennyt nyt kolme päivää. Välistä puuttuu kirjaimia, koska en keksi. Enkä jaksa.

Bastu. Viime syksynä alkaneet viikottaiset saunavuorot kavereiden kanssa oli henkireikä. Voin olla tyytyväinen sanoessani, että nyt ne ei enää ole henkireikä, mutta kivaa bonusta arkeen. Valitettavasti saunomiset loppuu tähän viikkoon, sillä saunallinen kaveri on muuttamassa.

D-vitamiini. Labroissa syksyllä D-vitamiiniarvoni oli 25. Kävin vitamiinikaupassa ostoksilla, vielä kun muistaisi syödä sitä.

Eläimet. Ihanaa, kun niitä on nykyään kotona kaksi. Vielä kun päästäisiin heidät tutustuttamaan, niin voitaisiin olla yhtä suurta perhettä.

Foliohattu. Varmasti monen mielestä sellainen koristaa päätäni, mutta itse koen vain hyväksi olla kriittinen ja jossain määrin skeptinenkin tätä suurta koneistoa kohtaan, jota myös maailmaksi kutsutaan. Minua huolestuttaa päätyminen pisteeseen, jossa tiedettä ei saakaan enää kyseenalaistaa, vaikka se kaiketi on (ainakin joskus ollut) koko tieteen ydin. Valtaosaa tämä ilmeisesti ei huoleta, tai sitten siitä ei vain uskalleta foliohatun tai muiden lieveilmiöiden (kuten potkujen tai julkisen lynkkauksen) pelossa puhua.

Gruntit. Olen moisia hakannut Pokemonissa viime aikoina ennätysmäärän, koska koko ajan tulee tehtäviä joissa niin käsketään tehdä. Onneksi olen alkanut pelata tavoitteellisemmin viime elokuusta asti ja nykyisin parhaimmat Pokemonini alkaa olla niin hyviä ettei Grunteilla ole juuri mitään mahdollisuuksia.

Hiuskriisi. En ole värjännyt hiuksiani vuosiin ja päässä on likimain oma väri kokonaisuudessaan. Vaikka pesen hellävaraisesti enkä lämpökäsittele, latvat tuntuu rutikuivilta. Juuri leikkasin viisi senttiä pois ja helpotti vähän, mutta ei täysin. Jos jollain on hyviä vinkkejä, mikä auttaisi, niin nyt saa vinkata!

Järjestely. Sain viikonloppuna viimein raivattua kämpän keskellä pyörineet purkamattomat muuttolaatikot nurkkaan. Helpottaa elämää, kun ei tarvitse kiivetä niiden yli joka kerta kun haluaa ulos tai esim. vessaan.

Koirakämppis. Elämä on paljon parempaa kun seinän takana on koira.

Laukut. Mulla on kahdesta laukusta hajonnut hihna ja joka päivä muistutan itseäni viemään ne suutarille huomenna. En ikinä muista.

Muuttolaatikot. Ovat osittain vielä purkamatta. Ja ne mitkä purkasin, purkasin lähinnä syystä että Mooses ra-kas-taa syödä niitä. Lupasin laatikot kaverille, eli olisi suotavaa jos niistä olisi jotain jäljelläkin.

Odotus. Kesän odotus, loman odotus, kaiken tän hulluuden lopun odotus, tuntemattoman odotus.

Polkupyörä. Se seisoo edelleen vanhan kämpän pihassa. Samoin kuin teki edellisenkin muuton jälkeen. Pitäisi hakea, mutta onneksi tämä vielä ainakin viikon kestävä monsuuni-season antaa vähän armoa. Ja alepa-fillarit helpottaa vähän, vaikka en uskalla pitkiä matkoja ajaa ilman kypärää.

Rauta. Olen syönyt rautaa syyskuusta asti ja nyt vihdoin huomaan yleiskunnossa muutosta. Valitettavasti tämän myötä olen muuttunut vähän leväperäisemmäksi tabujen nappaamisen kanssa, pitäisi skarpata. Ja käydä labrassa.

Sade. Muutaman kesäpäivän jälkeen se alkoi. Ja jatkui. Ja jatkui. Ja jatkunee vielä hetken. Minun puolesta jatkukoot, kun ei siihen voi vaikuttaa, mutta jos jatkuu koko kesän, niin on siinä jonkinmoista kohtalon ivaa. Tänä kesänä kun kuitenkin olen voimissani.

Torkuttaminen. Olen tehnyt viime aikoina paljon, itse siihen edes heräämättä.

Unet. Unet on olleet sekavia ja turhan todellisia. Olen mm. ollut ympäri kääntyvällä ruotsinlaivalla sekä ehtinyt jo erota pojasta kenen kanssa olen tosielämässä jutellut deittisovelluksessa. Ei olla vielä nähty ja nyt mietin kannattaakohan edes.

Vihreys. Kaikki luonnon vihreys siis. Sen sijaan se kammottava green screenin vihreä vastapäisessä talossa, mikä näkyy ikkunastani, ei miellytä yhtään.

Wrapit. Olen pahasti koukuttunut sellaisiin (uusiin?) kaupan valmis-wrappeihin. Voisin elää niillä. Tänään avauduin tästä kaverille ja totesin muuton myötä asumiskuluissa säästetyt rahat taitaa mennä näihin.

Yöunet. Joskus olen nukkunut paremminkin mitä viime aikoina.

KYMMENEN KUVAA HILJAISUUDEN JÄLKEEN

Uusi koti, joka kahden viikon asumisen jälkeen tuntuu jo ihan kodilta. Vaikka monen vuoden yksin asumisen jälkeen jonkun toisen kanssa asumaan muuttaminen jännitti, on kämppiselämä parhaimmillaan ollut ihan parasta. Ja huonoimmillaankin tosi kivaa.
Asumisratkaisuun kuuluu myös koirakaveri. Ovat Mooseksen kanssa tavanneet kolmesti; kerran vahingossa ja kahdesti suunnitellusti lasin läpi. Eräs päivä oltiin kämppiksen kanssa keittiössä ja kuunneltiin, miten kummankin nelijalkainen yritti murtautua oman keittiöön vievän ovensa läpi. Ja mietittiin, miksei meidän eläimet ole sellaisia paikallaan söpösti istuvia koristeita.
Muuttokamojen purkaminen on vielä vaiheessa. Tarvitsen jonkinmoisen senkin tai lipaston. Kahta olen katsellut ja kun sain viikkoja kestäneen pohdinnan jälkeen tehtyä valinnan, oli se valinnan kohde loppuunmyyty. Lähtöruudussa ollaan.
Tärkeimmän olen kuitenkin saanut jo paikalleen!
Helatorstain aattoa (mikä ei kuulemma oikeasti ole mikään juttu) ja samalla kaverin valmistumista juhlittiin Vallilan kalliolla. Ilta oli aivan huippuhauska ja päättyi vasta auringon noustessa. Pieni miinus tuli kun onnistuin pimeällä lipeämään kalliolla polvilleni ja lopputuloksena polvi aukesi. Iso plussa H&M:n kymmenen rahan sukkiksille — niissä ei näy jälkeäkään vaikka polvi on edelleen auki ja kipeä.
Yritetään pitää keittiö vain kaksijalkaisten alueena. Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa ei tästä tykkää, eikä ymmärrä alkuunkaan miksi hänen ja jääkaapin välissä on tällainen este.
Olemme päättäneet, että tästä tulee Paras Kesä Ikinä. Pitänee varmaan kirjoittaa vielä Virallinen Sopimus, kuten meillä on tapana tärkeiden päätösten kanssa tehdä, mutta tällaiseen tähdätään. Lauantaina korkattiin terassikoirakausi ja kippistettiin tulevalle.
Eilen käytiin Mustikkamaalla nakkaamassa mölkkyä. Yritin saada kuvaan tallentumaan merestä nousseen omituisen usvan, mutta eihän se puhelimen kameralla noin vain onnistunut. Pelit oli hyvät vaikka hävisin kahdesti ja voitin vain kerran.
Tänään menin kaverin luo tekemään työpäivän ja samalla pääsin pusuttelemaan koiravauvaa. Koiravauva ei niin pusuttelusta välittänyt, vieraiden syöminen oli niiiin paljon hauskempaa.
Loppuun vielä tunnelmallinen kuva Mooseksesta ikkunalaudalla. Me sovitaan tänne niin hyvin. ❤