Kansanedustaja Mikko Kärnä kirjoitti ”avoimen kirjeen suomalaisesta lihasta luopuville” (Uusi Suomi, 16.10.2019). Kirjoituksessaan Kärnä kritisoi Helsingin yliopistoa, joka on ilmoittanut luopuvansa naudanlihan käytöstä opiskelijaravintoloissaan. (HS 15.10.2019)
Hän esittää väitteen, että kaikkein ekologisin vaihtoehto on syödä mahdollisimman lähellä tuotettua ruokaa. Kärnän mukaan myöskään Suomeen tuotava soija ei mene lihatuotannossa elävien lehmien ruoaksi, vaan lehmät syövät nurmea ja rehua, ja nurmi sitoo hiiltä. Kärnä kysyy: ”Miksi te ette halua antaa suomalaisille tuottajille sitä arvostusta, joka heille heidän työstään kuuluu? Tästä jatkuvasta työstä eettisemmän ja ekologisemman tuotannon eteen.” Hän vetoaa, että ihmisen täytyy saada itse valita ruoka, mitä syö.
Jos lähdetään siitä, että jo ihan Kärnän itsensä lähteenä käyttämässä Ilta-Sanomien artikkelissa (5.10.2019) kerrotaan mistä suomalainen naudanlihatuotanto on saanut alkunsa. Nykyinen naudanlihatuotanto on jäänne ajalta, jolloin ei ollut muuta ruokaa, viljasatojen palelluttua syöntikelvottomaksi. Silloin hengissäpysymiseksi täytyi syödä perheen lehmä. (Tarina ei kerro mitä se lehmä söi pysyäkseen hengissä). Ruokatilanne parani, lehmien syöminen jatkui. Pitkät on siis perinteet, mutta niistä vain ollaan tultu aika kauas, tähän pisteeseen. Tähän, kun eläinten syömiseen ainoa syy on tottumus, makunautinto ja ahneus.
Vaikka se lehmä eläisi tuossa takapihallani, se silti syö ja juo järkyttävät määrät elinvuosinaan (joka maito- ja lihateollisuudessa on keskimäärin 1/4 lehmän todellisesta eliniästä. Korkeintaan). Vaikka Suomeen kuljetettava soija ei mene lehmille, ei lehmä elä sen enempää pyhällä hengellä kuin sata vuotta sittenkään. Sen lehmän tarvitseman ruoan kasvattamiseen käytetyn pinta-alan voisi käyttää kasvattamaan ruokaa suoraan ihmisille. Jäljelle jäänneellä pinta-alalla voisi kasvattaa sitä nurmea. Vettäkin säästyisi. Tuossa takapihallanikin se lehmä märehtisi ja tuottaisi metaania, mikä menisi ihan samalla tavalla ilmakehään. Toki päästöt vähenisivät siinä, että lehmää ei tarvitsisi kuljettaa minnekään. Olettaen siis, että löytäisin jonkun, joka elävältä lehmältä suostuisi viiltämään kurkun auki. Epäilen, ettei monikaan tähän pystyisi. On niin paljon helpompi maksaa jollekin muulle tämän tekemisestä.
Sitten päästään kysymykseen:
”Miksi te ette halua antaa suomalaisille tuottajille sitä arvostusta, joka heille heidän työstään kuuluu? Tästä jatkuvasta työstä eettisemmän ja ekologisemman tuotannon eteen.”
Nyt esitän vastakysymyksen: miksi näitä tuottajia pitäisi arvostaa? Ansaitseeko ihminen, joka tekee rahaa orjuuttamalla, hyväksikäyttämällä ja murhaamalla eläviä, tuntevia olentoja, arvostusta? Kuvittele, että lehmän tilalla olisi koira. Olisiko senkin hyväksikäyttäminen, orjuuttaminen ja murhaaminen arvostettavaa?
Jatkuva työ eettisemmän ja ekologisemman tuotannon eteen on pelkkää sanahelinää. Eläintuotanto ei ikinä voi olla eettistä. Ja ekologisempaa kuin kasviperäinen ruokavalio, siitä ei saa, vaikka miten kääntäisi.
Ajatus, että Suomessa tuotantoeläimet eläisi jotenkin poikkeuksellisen hyvissä olosuhteissa, on itsepetosta. Sellaisen ihmisen itsepetosta, joka ei halua muuttaa omaa toimintaansa ja joka yrittää vaimentaa oman syyllisyytensä. Sellainen ihminen kokee tämänkin tekstin syyllistävänä, koska tietää toimivansa väärin. Tietää, ettei ole mitenkään päin eettistä murhata ketään, joka ei halua kuolla.
Eläinteollisuus on niin raakaa, julmaa ja kestämätöntä, että nämä lihan syönnin puolustuspuheenvuorot saavat näkemään punaista. Vaikka olisi mitä ekologisia perusteita lihan syönnille, se ei poista sitä faktaa, että ne eläimet murhataan. Että ne eläimet kärsivät, heitä riistetään, raiskataan, he pelkäävät, menettävät lapsensa, huutavat päiväkausia lastensa perään ja lopulta heidät murhataan. He joutuvat eroon äidistään melko heti syntymän jälkeen, he stressaavat, oireilevat, pelkäävät ja lopulta heidät murhataan. Mikä osa tästä kuulostaa eettiseltä?
Ihmisellä on toki oikeus päättää itse mitä syö. Aina voi äänestää jaloillaan. Mutta lihansyönti ei ole ihmisoikeus. Sen sijaan ihmisen ”henkilökohtainen valinta” syödä lihaa, ei ole henkilökohtainen valinta. Tekemällä sen valinnan, joku kuolee. Aina.
Marraskuun 1. päivä tulee vuosi siitä, kun aloin vegaaniksi. Se on ollut paras päätös, minkä ikinä olen tehnyt. Sen myötä luovuin lihasta, maitotuotteista, kalasta, kanasta, kananmunista, hunajasta ja monista karkeista, näin muutaman mainitakseni. Mutta todellisuudessa luovuin kaikesta kärsimyksestä ja kuolemasta. Enkä ikinä ole voinut näin hyvin.
Loppuun vielä suosituksena muutamia hyviä instagram- ja YouTube -tilejä:
@skinnyveganfitness
@_veganni_
@anonymousforthevoiceless
@joey_carbstrong
@jamesaspey
mantu. 