KESÄKUUN VIKA.

Niin vain kesäkuu meni menojaan. Päällimmäisenä jäi käteen pitkät päivät, monta hauskaa hetkeä kavereiden kanssa, loman odotus, aamuöiset herätykset ja lopulta koittanut loma. Päällimmäisenä hyviä asioita, mikä on, no, hyvä.

Kesäkuun viimeinen viikonloppu, ja samalla ensimmäinen lomaviikonloppuni, oli oikein passeli.

Nelijalkainen herätyskelloni on pärähtänyt käyntiin siinä aamuviiden pintaan, mutta itsepintaisesti olen jättänyt sen huomiotta ja kääntänyt kylkeä. Puolelta toiselle aina vuorotellen, koska herätyskellollani on taito hyppiä ylitseni. Vaikkei olekaan saanut herätä auringon paisteeseen, olen nauttinut aamukahveistani niinkuin niistä vain nauttia voi. Herätyskelloni on yleensä jatkanut omia uniaan, kunhan on saanut aamupalansa.

Jottei kukaan voisi sanoa, ettäkö en lomallani mitään ole saanut aikaan, leikkasin Mooseksen kynnet. Tosin vain kolmesta tassusta, herralla kun meni hermot. Mutta saavutus se on tämäkin, kynsien leikkaaminen kun on tosiasiassa kahden ihmisen homma. Vähintään. // Lomasta inspiroituneena myös siivoilin (Ricardo hoiti imuroimisen) ja vähän sisustin. Asettelin korkkitaulun lumilaudan päälle. Vapise Marko Paananen! // Eilen vein kummitytön ja broidinsa leffaan. Kuva on hämäystä, oikeasti mentiin katsomaan Aladdin. Pennut oli aivan liekeissä päästessään mun kanssa kolmistaan minnekään, minä oli kauhusta kankeana etten vain vahingossa hävitä kumpaakaan. Leffa oli hyvä ja nää todellakin osasi kyniä minut puhtaaksi karkkihyllyn äärellä. // Ruissiin on alle viikko, jotenka totesin ajan olevan kypsä ostaa teltta. Ihan vain koska olisihan se mukavaa nukkua jossain muualla kuin taivasalla. Luulin ostavani neljän hengen teltan, mutta kassalla kävikin ilmi sen olevan vain kolmelle. Koska kello oli puoli kymmenen illalla ja olin kuolemanväsynyt (ja lisäksi suomalainen), en kehdannut enää käydä vaihtamassa vaan tyydyin kohtalooni.

Viikonlopun lopuksi tein vielä päivän mittaisen mökkiviisiitin. Teki hyvää sielulle, ainakin niin kauan kunnes sain tehtäväksi siirtää halkoja liiterin ulkopuolelta sen sisälle ja halkopino kuhisi hämähäkkejä. Yritin tosi kovasti olla urhea, mutta jossain vaiheessa oli pakko luovuttaa. Operaatiossa avusti nyrkin kokoinen paarma, joka mielellään olisi pistellyt minut poskeensa.

Tähän oli varmaan ihan hyvä päättää, tämä kuu ja ehkä tämä postauskin. On varmasti ollut huonompiakin.

LOMPSISTA VAAN

Tässä se ny on. TJ nolla. Lomalle lähdin, että lompsista vaan. Huh.

Kertonee paljon lomapelostani (kyllä, lomaa voi pelätä. Ainakin jos se on elämän ensimmäinen aikuisen ihmisen loma), että työkaveri viimeisiksi sanoiksi toivotti tsemppiä. ”Kyllä sä selviit siitä”. Suurin pelko on se, etten tee yhtään mitään mitä lomalla pitäisi tehdä ja koko loma menee ohi. Toiseksi suurin pelko on se, että painelen tukka hulmuten lappuhaalareissa neljä viikkoa ja että se neljä viikkoa menee ihan liian nopeaan. On tämäkin taas, on tosiaan.

Aamulla heräsin ihmeellisen energisenä, varmaan kun tiesin loman odottavan alle puolen päivän päässä. Kävin aamutreeneissä, jota tapahtuu ei oikeastaan koskaan. Koska olen aamuisin ehkä maailman flegmaattisin ihminen. Kompensoin tätä syömällä lounaaksi hampurilaisen. Iltapäivällä sitten lampsia lompsuttelin lomille ja kodin kautta Tokoinrantaan korkkaamaan yhden loma-olusen. Ja tässä sitä nyt ollaan; peiton ja Mooseksen alla. Ihan muina lomalaisina. Ja telkkarista pyörii about kuudestoista jakso salkkareita putkeen (vuodelta 2000).

Nyt on hyvä.

8 TÄNÄÄN TAPAHTUNUTTA

1. Luulin, että ulkona on kylmä joten pukeuduin aamulla pitkähihaiseen ja farkkurotsiin ja kävelin töihin. Huomasin, että ulkona ei ollut kylmä.

2. Kävin lippakioskikahveilla työkavereiden kanssa.

3. Hain ruissiliput tiketistä kaverin kanssa, kenen kanssa haetaan ne yhdessä joka vuosi. Vaikka joka vuosi minä olen meistä ainoa, joka sinne menee.

4. Kävin samaisen kaverin kanssa kaffella ja kesähesa-kävelyllä. Kuten joka vuosi. Oltiin myös pukeuduttu mustiin. Kuten… niin.

5. Mietin minne jäi se rento viimeinen duuniviikko, jota odotin.

6. Sain vihdoin ostettua lisää kookosöljyä. On ollut loppu jo muutaman viikon. Piti ostaa myös aurinkorasvaa, mutta unohdin.

7. Kysyin kaverilta mitä hän teki juhannuksena. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs. Hän kysyi minulta samaa. Vastaus kesti viisitoista minuuttia, sisältäen yksityiskohtaisen kuvauksen kolmen päivän tapahtumista ja kaikki ateriat. Minun ja Mooseksen.

8. Söin iltapalaksi kokonaisen kurkun.

ONKOHAN KAIKKI JO SANOTTU?

Otsikko sen jo kertoo. Ajatukset kiertää samanlaista kehää kuin viimeisinä viikkoina, enkä tunnu mitään uutta saavan itsestäni irti. Jos saankin, alan miettiä voiko tällaista kirjoittaa. Jos kirjoitan sitä samaa, alkaa tympiä. Joo, on kivaa, että kesäloma lähenee. Töitä riittää. Mooses on söpö. Ja ulkona nyt vaan välillä sataa ja välillä paistaa. Ruissikin lähenee eikä ole tähän mennessä mennyt yhtään miten suunniteltiin. Mutta tokkopa sitä liikoja miettimään. Äsken puristin naamastani finnin ja nyt leukaa jomottelee. Oli se aikamoinen.

Taannoisen vuodatukseni jälkeen päätin ottaa elämäni ohjat omiin käsiini ja lakata olemasta kynnysmattona. Toistaiseksi on toiminut, mutta ei tästä minulainen ihminen kovinkaan paljon nauti. Ainakaan vielä, koska ehkä koittaa sekin päivä, kun kiitän itseäni. Jotenkin vain odotin muuta, käytyäni ensin viikkotolkulla mielikuvituskeskusteluja Mooseksen kanssa (Mooses on hyvä mielikuvistuskeskustekukumppani, koska hän harvoin vastaa mitään). Juhannuksena, samalla kun päivitin vihalistaani, mietin miten ilmaista itseäni rauhallisesti ja asiallisesti, sitten kun se keskustelu tulisi. No, niin. Ihan sitä keskustelua ei ole vieläkään tullut. Ja taas tuntee itsensä idiootiksi.

Vihalistan tokalle sijalle nousi muutes päärynäsiideri ja kolmatta sijaa pitää edelleen luumuhillo.

Tiettekö muuten, kun olen vähän kuumotellut miten selviän neljän viikon lomasta. Tai lähinnä millä saan aikani kulumaan ja osaanko edes lomailla. Ensin näytti siltä, että ainoat suunnitelmani on Ruisrock ja eteisen maton peseminen mattolaiturilla. Eli viisi ja puoli päivää kolmestakymmenestä käytetty. Nyt onneksi olen sopinut ainakin yhtenä päivänä käyväni mökillä ja toisena päivänä tarjouduin kaverin muuttoavuksi. Taidan tykätä muuttamisesta, ei nimittäin ole ensimmäinen kerta kun vapaaehtoisesti kysyn avun tarvetta. Toki tässä on hyvä vähän pedata tulevaa samalla, ehkä apua saa sitten joskus takaisinkin päin. Viiden vuoden takaisen muuttoni aikaan maallinen omaisuuteni koostui muutamasta asiasta ja parista jätesäkillisestä vaatteita. Nyt saattaisi olla toinen tilanne.

Viimeisen muuton lisäksi tuli myös viisi vuotta täyteen Mooseksen kanssa. Tuossa juuri, sunnuntaina. Mooses sai vähän herkkuja, minä menin kotikotiin ja tein pizzaa äitikarhun kanssa. Juhlapäivän kunniaksi Mooses herätti aikaisin ja illalla nukahti samalle tyynylle. On se vain pehmoinen poskea vasten! Viisi vuotta tuntuu menneen tosi nopeaan, mutta päivääkään en vaihtaisi. Siis Mooseksen kanssa. Muutaman yön sen sijaan voisin vaihtaa ilomielin, esimerkiksi kokonaan nukuttuihin.

Ja näin tästä tuli sitten tällainen, ajatusteni kaatopaikkapostaus. Mainitaan nyt loppuun, että kolme päivää kesälomaan ja kolmenkymmenenkolmen päivän päästä se onkin jo ohi. Ulkona on ihan lämpöistä.

KESÄ ON KAIKILLA, MYÖS KUNNIASTAAN LUOPUNEILLA

Eilen alkoi juhannuksen mittainen miniloma ja minä otan siitä kaiken irti. Sairastellen, kuten parhaat työntekijät kuulemani mukaan aina tekee. Miesflunssaa tämä ei ole, koska olen täysin kykeneväinen toimintaan. Eilen pelattiin kaverin kanssa tennistä ja sen jälkeen istuttiin hetki rantsussa kunnes lähdettiin syömään. Kesähesa on ihana ja erityisen ihana se oli kera fiiliksen, kun edessä odotti kolme vapaapäivää.

Tiistaina kävin kaverin ja lainakoiran kanssa kävelyllä, päätettiin lähteä Ilosaarirockiin heinäkuussa. Siis minä ja kaveri, lainakoira ei pääse mukaan. Antoi kyllä siunauksensa. Eilen ostin liput ja hitsiläinen, kun voikin ihminen olla intsinä! Edellisen kerran oon Ilosaaressa ollut 2013. Huippua päästä takaisin pitkästä aikaa. Rankka heinäkuun alusta tulee, sitä ei käy kieltäminen, ensin kun on ruissi ja seuraavana viikonloppuna Ilosaari. Onneksi näiden jälkeen on vielä kaksi viikkoa lomaa, ehtii toipua. Ja pestä eteisen maton.

Kesäkuu on tuntunut menneen vähän ohi, vaikka kun tarkemmin miettii, onhan tässä tapahtunut vaikka mitä. Enimmäkseen hyvää. Viime kesä oli mulle henkilökohtaisesti niin hyvä, että paineet heinäkuulle on kovat. Vaikea on pistää paremmaksi, mutta yritettävä on. Vaikka mitäpä siitä, ellei paremmaksi pääsisikään. Tärkeintä on, että edes on. On se kesä ja hyviä hetkiä. Aamuja, päiviä, iltoja ja öitä. Parempi viis hyvää kuin kymmenen huonoa, niinkuin meilläpäin sanotaan. Tai siis meillä treeneissä sanotaan. Kesään liitettäessä tuossa sanonnassahan ei ole niin mitään järkeä. Jätän tän nyt tähän.

Tänään heräsin nenä entistä enemmän tukossa ja vasen korva lukossa. Runollisesti ilmaistuna. Mitään suunnitelmia juhannukselle ei ole, katsotaan minne tie vie. Vai viekö minnekään. Seuraavaksi se kuitenkin vie ystäväni sarvikuonon luo. Tavoitteena olisi olla maanantaina terve. On kattokaas työpäivä.