VIIME PÄIVIEN PARHAAT JA PASKIMMAT

Parhaat:

– Vahinkokoukuttuminen Au pairit -sarjaan

– Aamupuuro eteen kannettuna

– Kun soitin vahingossa työkavereille teams-puhelun ja lopetin sen heti. Kaverit jäi keskenään puheluun ihmettelemään

– Iltakävelyllä nuuhkuttelemani kesän tuoksu

– Ilmoittautuminen ensi viikolla alkavaan juoksukouluun

– Vallilan puutalot ilta-auringossa

– Ihmiset, joille voin puhua munasarjoistani ja kohdustani tuntikaupalla ja ne jaksaa kuunnella (ei ne kyllä oikeasti varmaan jaksais)

– Uni, jossa olin raskaana ja ihan paniikissa, kunnes en enää ollutkaan raskaana, mutta mulla oli tosi litteä vatsa

Paskimmat:

– Naisena oleminen ja kohdun taakka

– Hedelmäturkinpippureiden raastama kitalaki (oli silti sen arvoista)

– Kun hävität yöllä toisen sukan jalasta, etkä aamulla jaksa etsiä sitä, eli kuljet koko päivän sukkapuolena

– Kun heräät unesta eikä vatsa ole yhtään litteä. Lisäksi haluat yhtäkkiä vauvan.

SELLAINEN TAVALLINEN ARKIPÄIVÄ

Ladon aina kahvimasiinan valmiiksi edellisenä iltana. Jos se jää, niinkin pieni homma tuntuu aamulla raskaalta urakalta. Kun kahvi tekeytyy, palaan aina sänkyyn kymmeneksi minuutiksi. Seuraavan herätyksen soidessa avaan silmät ja yleensä näen Mooseksen. Vieressä tuijottamassa. Itse en syö aamupalaa, mutta Mooseksen ruokin. Riippuen miten yö on mennyt, joko kehun tai sanon pari valittua sanaa.

Aamun ensimmäinen kahvikuppi maistuu taivaalliselta. Jos ohjelmassa on toimiston yhteiset aamukahvit, keitän vielä yhdeksältä toisen kupillisen. Muutoin saatan jättää kahvinjuonnin vain yhteen annokseen. Paitsi perjantaisin juon lähes poikkeuksetta vielä iltapäivällä. Jaksaa kattokaas valvoa yli yhdeksään.

Työpäivän ajan Mooses näyttää yleensä tältä, milloin missäkin sijainnissa. Toisinaan hän saattaa unien välissä leikkiä. Suosikkileluja on mamman työpaperit, aurinkolasit ja kynsisakset. Ostamastani laserpointterista, jossa oli kuusi eri muotoista laserkuvaa, hän ei piittaa enää tuon taivaallista.

Mahdollisuuksien mukaan yritän tehdä töitä seisten, ikkunan äärellä. Aurinko on ollut läsnä niin kovin viimeaikoina, että ikkunatyöskentely on osoittautunut käytännössä mahdottomaksi. Sälekaihtimet putosivat alas jokunen viikko sitten, enkä saa valoa blokattua mitenkään. Eilen kärsin vielä niin pahasta niskajumista, että oli pakko saada seistä. Ratkaisin aurinko-ongelman aurinkolaseilla.

Lounaaksi syön mitä kaapista löytyy. Mieluiten, jos mahdollista, syön ruokaa edellispäivältä. Jos sellaista ei ole, on pakko olla luova. Eilen todellisuudessa söin kaurapuuroa ja tämän Green Curry -annoksen töiden jälkeen, mutta puurosta ei ole kuvaa.

Työpäivän jälkeen yritän keksiä jotain kehittävää ja sivistävää aktiviteettia. Eilen se aktiviteetti näytti tältä. Somessa on kiertänyt vaikka mitä vessapaperihaasteita, me toteutimme tämän näin. Ja olimme ylpeitä itsestämme.

Kiteytettynä tällaista on arkeni nykyään. Iltaohjelma toki vaihtelee, välillä käyn ihan jopa kävelyllä ja eilen joogasin. Ehkä vielä joku päivä se on Mooses, joka asettelee vessapaperirullia minun päälleni.

29 x KYSYMYS

1. Koko nimi ja mistä se tulee?

Anna Emilia. Etunimeen varmaan päädyttiin, koska vanhemmat halusi lapselleen uniikin ja harvinaisen nimen. Etenkin sukunimeen yhdistettynä. Toisen nimen keksivät kuulemma ruokakaupassa, talouspaperihyllyn äärellä. ”Otatko viel paketin Emiliaa? Ai hmm.. Emilia…” Ne perkeleet.

2. Pituus?

168 cm

3. Mitä katsot telkkarista juuri nyt?

Salkkareita aamuisin, päivällä YouTubesta Super Carlin Brothersin Pottervideoita ja illalla Frasieria tai Handmaid’s Talea (salkkarit on kielletty ilta-aikaan).

4. Julkkisihastus?

Kuisma Savolainen (eli Antero Vartia) ja Antti Holma. Kuisma on kamalan kiireinen ja Antti asuu hirveän kaukana, eli sen takia ei oo suhteet heihin oikein edennyt.

5. Haaveeni?

Puutalo Vallilasta ja julkaistu kirja. Puutaloon mun kanssa asumaan sellainen hyvä tyyppi, joka nauraisi mun vitseille ja joka kutittelisi mua. Kyljistä ja sielusta.

6. Puhelimen taustakuva?

Mooses pyöreät rillit päässä ja salama-arpi ottassa, vieressä Harry Potter -kahvikuppi.

7. Pisin parisuhde?

Taisi kestää reilut pari vuotta.

8. Silmien -ja hiusten väri?

Silmät vihreähköt, joissa vähän myös sellaista keltaista. Hiusten luulin koko elämäni olevan maantienharmaat, mutta ihan pätevä ruskea täältä paljastui kunhan värjäämisen lopetin.

9. Lempiruoka?

Nachovuoka, tosi hyvä sushi (wasabikuorrutteella) tai sitten joku missä on maapähkinävoita. Nämä tällä hetkellä.

10. Lempilaulaja/bändi?

Gasellit since 2015 & still going strong

11. Lempielokuva?

Lord of the Ringsit, järjestyksessä Kaksi tornia, Kuninkaan paluu, Sormuksen ritarit (Tää järjestys valikoituu sen mukaan, missä on eniten Legolasta.)

12. Surullisin biisi, jonka tiedät?

Leevi & The Leavings – Pimeä tie, mukavaa matkaa

13. Ensisuudelma?

Tästä ei nyt jostain syystä mitään käryä. Muistan kasiluokan vappuna pussailleeni yhden pojan kanssa tosi paljon, mutta en ole satavarma oliko se ensimmäinen. Ehkei niitä sitten edes lasketa, jos ei muistakaan.

14. Oletko koskaan menettänyt ketään?

En ole ihan varma mitä tällä tarkoitetaan. Jos tarkoitetaan, että onko kukaan tärkeä ihmiseni kuollut, niin on. Jos tarkoitetaan, olenko menettänyt jonkun tärkeän ihmisen tämän ihmisen poistuttua minun elämästäni, niin olen.

15. Horoskooppimerkki?

Vesimies. Luonneanalyysista kyllä tunnistan itseni.

16. Paras juttu ikinä?

Kun Mooses nukkuu koko yön.

17. Surkein juttu ikinä?

Kun Mooses aamuyöllä kahden tunnin ajan ensin hyppii tiskipöydälle kolistelemaan ja ite hypit sängystä nostamaan sitä tiskipöydältä alas. Ja sitten lopulta, kun luulet sen rauhoittuneen, hän alkaa oksentaa. Ja kun ehdit sen ensimmäisen oksennuksen ja lattian väliin laittaa Kirkko&Kaupunki -lehden, viet sitä vessanpönttöön ja kuulet sen oksentavan uudestaan, etkä ehdi väliin.

18. Kuinka monta lasta haluan?

Ehkä yhden. Jonkun kivan ihmisen kanssa.

19. Lempilaji?

Harrastuksena nyrkkeily ja lautailu (jota olen viimeksi tehnyt öööö 2018), penkistä katsottuna lätkä.

20. Suurin pelko?

Avaruus, matematiikka ja isot kalat.

21. Epäsuosittu mielipide?

Koronavirus on ihan ihmiskunnan omaa syytä ja nyt saadaan ansiomme mukaan. Niin kauan, kun valtaosa ihmisistä ei suostu näkemään totuutta näiden eläimistä lähtöisin olevien epidemioiden taustalla eikä tekemään muutosta, en pysty tuntemaan myötätuntoa.

Disclaimer: suhtaudun kuitenkin tilanteeseen vakavasti, pidän parhaani mukaan itseni sekä muut terveenä ja turvassa, enkä toivo kenenkään sairastumista tahi kuolemaa.

22. Syntymäkaupunki?

Helsinki.

23. Mikä inspiroi juuri nyt?

Pandakarhut. Mustavalkoisia ja pulleita.

24. Addiktio?

Salatut elämät. Kahvi. Tupakka. Harvoin kaikkia nautin samaan aikaan.

25. Mitä odotat?

Että pääsis kavereiden kanssa kaljalle ja pelamaan korttia.

26. Unelmaduuni?

Nykyinen on oikein kiva, mutta jos ei olisi rahasta kiinni, olisin luova kirjailija tai eläinoikeusaktivisti. Tai molempia.

27. Harrastukset?

Tällä hetkellä? Syöminen, salkkarit ja megakävelyt (viime sunnuntaina 30 km). Normaalisti? Syöminen, salkkarit ja nyrkkeily.

28. Biisi, jota kuuntelen tällä hetkellä?

Maustetytöt – Tee se itse

29. Milloin olen viimeksi itkenyt?

Viikonloppuna, kun katsottiin salkkareissa Miian hautajaisjakso. Takuuvarma itkettäjä vuodesta toiseen.

Kysymysten alkuperä on tuntematon, mutta nappasin nämä Sara Tickle -blogista.

BUSINESS IS BUSINESS BUT MOOSES IS MOOSES

Tänään kävi jotain, mitä ei ole tapahtunut aikoihin. Kirjoitin postauksen, julkaisin ja postaus katosi. Pfuuf, tuosta noin vaan. Ja voin muuten kertoa, ettei ole mitään rasittavampaa kuin alkaa kirjoittaa uusiksi jo kerran kirjoittamaansa tekstiä. Enkä tiedä jaksanko yrittää.

Se kadonnut postaus kertoi Mooseksesta. Kissastani, jolla on neljä jalkaa ja häntä, kuten kissoilla usein ruukaa olla. Siitä hännästä viime syksynä kissatohtori mittasi verenpaineen (edelleen naurattaa) ja käski tulla uudestaan jos Kissaherran hengitystieoireisiin ei antibiootti pure.

Silloin syksyllä, pitkään jatkuneen aivastelun ja hengitystieoireiden takia kun kissatohtorille mentiin, ei tohtori uskaltanut rauhoittaa Moosesta sydämestä kuuluvan sivuäänen takia. Kokeiltiin antibioottikuuria ja se auttoikin. Hetkeksi. Sittemmin on aivastelu teki paluun ja nyt on varattu aika sydänkuvaan ensi viikolle. Mooses ei tiedä tästä vielä mitään ja minä yritän olla ajattelematta. Vaikka on hyvä mahdollisuus, ettei sivuääni tiedä mitään pahaa, pelottaa silti. Pelottaa, että onkohan kissarullalla kipuja. Pelottaa, että se on jotain parantumatonta. Pelottaa, ettei Mooses ehkä eläkään ikuisesti.

Kun ottaa hoteisiinsa kuuron HIV-kissan, siinä jo etukäteen varautuu yhteisen elon lopun mahdollisuuteen. Lähes kuusi vuotta ollaan silti jo toisiamme kestetty ja monelta taholta olen kuullut lausuttavan, jotta voi olla Mooseksen onni olla kuuro. En kiellä tätä lausumaa.

Nämä kuvat olen ottanut Mooseksesta tänään. Herra herätti aamulla kymmentä vaille kuusi, mikä ei poikkeuksellisesti ollut yhtään liian aikaisin. Kymmenessä minuutissa ehdin hyvin keittää kahvit ja kaataa kahvin kuppeihin, ennenkuin herätyskellot soitti. Kaikki kolme (just in case). Mooses sai aamupalan ja sen jälkeen nukahti päivän ensimmäisille päiväunille. Varmasti hyvin ansaituille moisille.

Kesäkuussa me juhlimme kuusivuotispäivää. Toivottavasti.

MITÄ MIETIN?

Kasvaakohan tuo minun otsatukanreuhka ikinä pois? Miten jonkun asian tekemiseen meneekin vain muutama sekunti, mutta sen korjaamiseen kuukausia. Isoilla kysymyksillä alkoi taas tämäkin postaus.

Miten vinksallaan on maailma, kun stadin lumiennätys tulee huhtikuun puolivälissä? Onnellinen tästä silti olin, tavallaan. Olen koko ”talven” katsonut naapuruston lapsia laskemassa pulkkamäkeä nurmikolla. Kivaa vaihtelua katsoa heidän laskevan lumessa. Mitäpä siitä, että se pysyi maassa noin puolitoista tuntia.

Miksi höyrytetyt asiat maistuu paljon paremmalta kuin keitetyt? Myin höyrytyskattilani pois facebook-kirppiksellä noin neljä vuotta sitten ja olen katunut asiaa viikottain. Nyt sillä kirppiksellä tuli vastaan samanmoinen (vaan ei sentään sama) ja ostin sen pois. Eilen söin lounaaksi höyrytettyä parsakaalta ja kyllä ei vaan keitetty ole yhtä hyvää mitä höyrytetty.

Miksi päivän ensimmäinen kahvikupillinen maistuu aina parhaimmalta? Vaikka tuntia myöhemmin joisi sitä ihan samaa kahvia, ei se enää maistu yhtä hyvältä. (Siis samanlaista kahvia, ei tunnin keittimessä seissyttä samaa samaa kahvia.)

Voiko siitepölyallergia iskeä vielä lähempänä kolmeakymppiä? Koko kevään on olo ollut tukkoinen ja aivasteleva. Voihan tämä toki johtua kissankarvoistakin, joita kyllä riittää. Silti epäilen tämän johtuvan siitepölystä (silmätkin kutisee), mutta voiko se allergia oikeasti iskeä vielä vanhemmalla iällä?

Sellaista mietin, suuria kysymyksiä. Vastatkaa, jos tiedätte vastaukset.