LOKAKUUN VIKA

Hupsista, lokakuu loppuu tänään. Saanen tiedustella mihin tämä aika oikein menee ja vielä enemmän, miten helkkarissa minun elämä ei silti liiku yhtään minnekään?! Vastaus tosin saattaa löytyä tämänaamuisesta keskustelusta kaverin kanssa, kun totesin hänelle, että nyt voi jatkaa johonkin suuntaan. Mieluummin tietenkin eteenpäin. No öö joo, jos pitää itelleenkin tarkentaa, että kannattaa mielummin jatkaa eteen- kuin taaksepäin, saattaa se selittää miksi en etene juuri minnekään.

Tänään etenin kouluun vain huomatakseni paikan päällä tunnin olevan peruttu. Nice. Ensin harmitti, olinhan kuitenkin aamun käyttänyt energiaa, motivaatiota ja itseäni kasatessa, että ylinpäätään selvisin paikalle. Viime yönä meni neljään asti, nimittäin jellonankorvia askarrellessa. Oi kyllä, aamulla väsytti. Koululla otin -peruuntuneesta tunnista huolimatta- kuitenkin ilon irti elämästä: jauhoin paskaa parikymmentä minuuttia, viimeistelin yhden homman ja kävin kirjastossa lainaamassa kasan kirjoja, joiden mahduttaminen reppuun oli haastavaa. Ja join kupin kahvia.

Ja tossa ne kirjat nyt hengailee, tuijottaa. Sillai vähän syyttävästi. Enää puuttuis se motivaatio tarttua toimeen ja pistää hommat pakettiin. Jos tässä on jo kuitenkin kaks vuotta aina selvitty kaikista epätoivoisimmistakin hetkistä, niin miksei nytkin. Vaikka tietenkin sitä selviämistä edistäisi jos vaan alkaisi naputtaa, eikä käyttäisi tuntikausia elämästään esimerkiksi risteilyrekvisiitan askarteluun…

Tänään on muuten tasan kolme viikkoa Mexicoon ja alan olee ihan vähän jo intsinä. Vois jopa ottaa sellaisen tavoitteen, että siihen mennessä sais elämän jotenkuten järjestykseen. Koulun osalta. Ja ihan noin muutenkin.

MENNYTTÄ, NYKYHETKEÄ & TULEVAA

10 vuotta sitten

Kävin yhdeksättä luokkaa, olin juhlinut rippijuhlia edeltävänä kesänä, stressasin tulevaisuudesta, en tiennyt mitä haluan, olin todella yksinäinen, lempiaineeni oli yhteiskuntaoppi ja musiikki, olin ihastunut, kävin joka sunnuntai uimassa, ramppasin Joensuussa kaverin luona, aloin kasvattaa hiuksiani.

Viisi vuotta sitten

Irtisanouduin duunista, joka stressasi minut hulluuden partaalle, hyvästelin rakkaan vaarini, olin pullea, olin hetken aikaa työttömänä, tein kolmea työtä samaan aikaan, lopetin hiusteni värjäämisen, deittailin kusipäistä poikaa, bailasin viikonloput, olin todella ahdistunut, asuin punavuoressa, aloitin bloggaamisen.

Kolme vuotta sitten

Olin ollut samassa työpaikassa kaksi vuotta, asuin vallilassa, asuin Mooseksen kanssa, sain opiskelupaikan, kävin Pariisissa, elämä oli vähän vaikeaa (blogiteksteistä päätellen), kävin sunnuntai-aamuisin kaverin kanssa kävelyillä, kävin bodycombat-tunneilla kahdesti viikossa, tunsin aiheuttavani vaikeuksia, elin aika tavallista elämää.

Vuosi sitten

Yritin luovia koulun, BL:n ja muun elämän kanssa, etsin töitä, suoritin asioita, yritin olla ajattelematta mitään, itkin ihan hirveästi, olin todella rikki, omistin Jokereiden kausarin, skippasin monet bileet, itkin vähän lisää.

Tämä vuosi tähän asti

Olen keksinyt mitä (ehkä) elämältä haluan, olen tehnyt vaikeita päätöksiä ja kärsinyt seurauksista, olen menettänyt asioita joista haaveilin, olen käynyt aivan pohjalla, mutta noussut sieltä, olen nauranut sydämeni pohjasta pitkästä aikaa, olen käynyt Mauritiuksella, Köpiksessä ja kolme kertaa Tallinnassa, olen viettänyt superhauskan ruissin, olen oppinut lautailemaan, olen täyttänyt 25 vuotta, olen viettänyt liian vähän aikaa Mooseksen kanssa, olen aloittanut opparin (toistaiseksi heikohkolla menestyksellä), olen päässyt meidän restonomiyhdistyksen hallitukseen, olen ollut maailman kiitollisin ystävistäni, olen hajottanut puhelimeni ekaa kertaa elämässäni, olen ollut pohjattoman surullinen ja olen ollut onnellinen.

Eilen

Myöhästyin koulusta, istuin jumittavassa junassa, tulin porukoilla käymään, itkin illalla, katsoin salkkareita, pidin lepopäivän treeneistä, olin ostamatta karkkia, kuuntelin Kapasiteettiyksikköä, katsoin Sohvaperunat, kokkasin kaurapuuroa.

Tänään

Nukuin kellojeni ohi, näin inhottavaa unta, kävin vajaan parin tunnin treenissä, harkitsin koutsin kutsumista joulupöytään, tulin porukoille saunomaan, kärsin selkäkivuista, join kaksi kuppia kahvia, vahdin uunissa olevaa ruokaa, katsoin kissanpentuohjelmaa, tunsin oloni uupuneeksi.

Huomenna

Herään aikaisin, menen venyttelytunnille, käyn ostamassa tarvikkeita risteilylle, menen OlutExpoille, yritän saada banaani-esseen etenemään.

SE PERJANTAIFIILIS

Tiettekö mistä puhun? Siitä, kun viikonloppu on aluillaan ja vähän kutkuttaa. Tai vähän enemmänkin, koska viikonlopun aikana saattaa tapahtua mitä vaan.

Kuten tossa aiemmin mainitsin, tänä syksynä perjantait on ollut päivänä ihan perseestä. Kiitos koulun ja kiitos sen koko kouluhistorian veemäisimmän kurssin. (Okei okei, menee jaetulle ykkössijalle muutaman muun kanssa.) Ei ole paljon kutkutellut perjantait, ei. Lähinnä ne on vaan ketuttanut, ainakin siihen kello viiteentoista asti.

Tänään alkoi kutkuttaa, noin kello 15:47. Enkä edes tiedä mikä ja sekös se vasta hauskaa onkin. Ei oo tosissaan mitään mitä odottaa ja suunnitelmiinkin lukeutuu vaan huomiset treenit ja sunnuntaiset OlutExpot. Ja silti kutkuttaa. Jännää.

Paitsi jos se on just se mikä kutkuttaa, että ei pahemmin suunnitelmia ole. Ehkä tapahtuu jotain siistiä, ehkä ei. On ainakin jo todettu, että harvoin tapahtuu sitä mitä odottaa, silloin kun sitä odottaa. Ja kun taas ei odota mitään, tapahtuu jotain mitä ei edes tiennyt odottavansa. Diippiä.

Nyt meen keittää kahvit ja odotan että pääsen juomaan kupillisen.

Hyvää viikonloppua itse kullekin, kutkutti tai ei.

VIIKONLOPUN PARHAIMMAT JA PASKIMMAT

Parhaat:

• perjantai-illan alkoholiton ginger beer, joka maistui ihan kunnolla sille gingerille

• Prison Breakin uusi kausi, jota jostain syystä aloin katsoa vasta nyt

• no se yksinäinen matka kuusiluodolle

• maman murha-illalliset lauantaina, eli pelattiin roolipeliä, jossa joku oli murhaaja

• ainiin, mä olin se murhaaja. Kuinkas muutenkaan.

• hyvät treenit

• matkakassan kasvattaminen facebook-kirppiksellä

•kun kehtasi ekaa kertaa pistää lämpimimmän talvirotsin päälle

Paskimmat:

• onnistuin pistämään puhelimen näytön pirstaleiksi

• Fb-kirppistelijöiden venkslaaminen

• se puhelimen näyttö, jonka korjaaminen maksaisi kuudestakympistä hunttiin

• kun Prison Breakista näkyy vasta ekat viisi jaksoa ja oot jo kattonu ne

• no vieläkin se puhelimen näyttö. Voihan v****!!!

KUUSILUOTO

Eilen tuli ajatus, että mahtaakohan kuusiluodon lampaat olla siirtynyt jo talviteloille. Yritin houkutella seuraa retkelle, mutta ei natsannut. Lähdin silti ottamaan selvää lammastilanteesta ja samalla fiilistelemään aurinkoista päivää. Yksin. Napit korville ja pitkästä aikaan soimaan Hätä-Miikka ja persaukiset ystävänsä. Ensin lammassaareen -jossa ei ole yhtäkään lammasta- ja sieltä kuusiluotoon – jossa ei ole kuin yksi kuusi.

Kuusiluodossa ainoa merkki bääbäistä oli kavereiden vesisanko. Muuten oli tainneet jo siirtyä sisätiloihin talveksi.

Jäin kallioille istuskelemaan, nappasin musat pois korvilta, olin vaan. Nautin; auringosta, hiljaisuudesta, jonka rikkoi vain jossain kaukaa pauhaava motari, ja yksinäisyydestä. Se aiempi olo, miten olisi kiva lähteä saareen jonkun kanssa, oli jäänyt mantereelle.

Oon aina ollut se tyyppi, joka viihtyy yksin. Vähän turhankin kanssa. Niinkin paljon, että muutun kärttyiseksi jos joudun olemaan liian pitkään ihmisten seurassa. Miksi sitten yhtäkkiä asian tekeminen yksin tuntuu huonommalta vaihtoehdolta kuin kaksin?

Onneksi en jäänyt siihen ajatukseen. Koska siinä hetkessä, yksin kalliolla istuessa, ei oikeasti kaivannut ketään.

Paitsi ehkä niitä lampaita.