ELÄ KUIN VIIMEISTÄ KESÄPÄIVÄÄ

Näin kehottaa jokin mainos. Ehkä Lidl’n, jos en ihan väärässä ole. Kyseinen kauppa ei kuulu mun vakkarimestoihin, mutta ohjetta olen noudattanut viime aikoina. Elänyt kuin viimeistä päivää, mutta koska on harvinaisen lämmin kesä: kuin viimeistä kesäpäivää.

On ollut helpottavaa huomata, miten paljon elämä voi muuttua vuodessa. Tai tiesinhän mä, että se voi. Mutta yleensä ne muutokset on olleet, jos ei suoranaisesti negatiivisia, niin vähintäänkin arveluttavia. Viimeisen vuoden aikana ne on olleet pelkkää hyvää. Hyvää ja positiivista. Just niitä sateenkaaria ja yksisarvisen peräsuolia. Hiljalleen on tultu vuoden takaisesta heinäkuusta tähän heinäkuuhun. Vuoden takaisesta, jolloin käytin suurimman osan valveillaoloajastani puhumalla kaikkea sisältä löytyvää paskaa ulos itsestäni, tähän nykyhetkeen, jolloin ei oikeasti tarvitse puhua mitään. Paitsi välillä mainita ääneen, miten täydellistä just se joku hetki just silloin on.

Tänään kävin ex-tempore aamu-uinnilla. Se herätti mukavasti, koska yöunet kesti alle kolme tuntia. En ole ikinä ennen viettänyt näin tuskaisia öitä kuin tänä kesänä, en edes Mooseksen pahimpina koliikki-aikoina, mutta en valita yhtään. Huonoista öistä huolimatta oon viettänyt myös hyviä öitä. (Yleensä jossain muualla kuin kotona.) Ja etenkin aamuja. Ja iltoja. Hyviä hetkiä.

Jos johonkin heinäkuu pitäis kiteyttää, olis se juuri toi otsikko. Enkä nyt sano joka hetken olleen täydellinen, koska ei tietenkään elämä – ei edes tällainen kesäelämä – ole aina täydellistä. Mutta olen tehnyt tästä niin lähelle täydellistä kuin osaan. Ja miten? Antamalla mennä.

Antamalla mennä ja tekemällä asioita, välittämättä mistään mikä ei välittämistäni ansaitse.

Olen mennyt kaljakelluntaan asenteella ”tää on vika vuosi, kun kehtaa mennä ennenkuin ollaan liian vanhoja”. Ja paskat ollaan liian vanhoja, ensi vuonnakaan. Tai neljäntoista vuoden päästä. Sen illan aikana juttelin niin monen hyvän tyypin kanssa, niin innoissani kaikesta, etten muista kenenkään nimiä. Koska niillä ei ole väliä.

Oon istunut katolla katsomassa maisemia ja miettinyt sen hetken täydellisyyttä. Oon mennyt juhliin, joista käytännössä tunsin yhden ihmisen – ja viettänyt yhden kesän hauskimmista illoista. Olen testannut uusia viinilasejani takapihalla, ryöminyt ulos auton takakontista puuhamaan parkkipaikalla, uinut luonnonvesissä enemmän kuin viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä ja tehnyt todellakin sitä mitä huvittaa, milloin huvittaa.

Antanut vain mennä. Miettimättä mitä joku minusta ajattelee, kehtaako sitä oikeasti mennä kellumaan, onko sitä nyt bikinikunnossa vai ei. Koska mitä noilla asioilla lopulta on väliä? Ei niin mitään. Ja uskallan väittää, että välittämällä noista asioista, olisi suurin osa jutuista jäänyt tekemättä. Tai ainaakaan niistä ei olisi saanut irti kuin murto-osan mitä nyt.

Mulla on tää viikko aikaa ennen harkan alkua. Ja oon oikeestaan jo aika valmis siihen, valmis siirtymään aikuisen ihmisen elämänrytmiin ja valmis kohti syksyä. Mutta onneksi silti on vielä tää viimeinen kesäviikko. Onneksi.

TOP 5 VIILENNYSKEINOT

Muuten en niin yhtään valittaisi näistä helteistä, koska voi jumpe, onhan tää nyt mahtavaa. Mutta, kun asut kodissa, jossa ei saa läpivetoa ja jonka ainoaa ikkunaa ei voi avata kolmea senttimetriä isommalle (ikäänkuin se ikkunan auki pitäminen mitään hyödyttäisi) ettei kissa karkaa, alkaa etsiä vaihtoehtoisia viilennyskeinoja. Tilanteessa, jossa et omista mitään mitä normaalit ihmiset omistaa, kuten ilmalämpöpumppua, tuuletinta tai edes pakastinta, minne voisi tunkea lakanat viilenemään yötä varten.

Miten me sitten jaksellaan? No, ei me oikein jaksella. Mooses nukkuu suurimman osan ajasta, mutta onneksi syö ja juo ihan normaalisti. Minä syön ja juon, mutta en nuku. Paitsi tunnin pätkissä. Onneksi pari tehokkaaksi todettua viilennysniksiä on tarttunut plakkariin, joiden ansiosta nukun edes tuon vähän ja pystyn elämään jotenkuten normaalia elämää. Tai pysyn ainakin hengissä.

Vinkki numero 1: Kylmä suihku. Aika basic, enkä voi viedä kunniaa sen keksimisestä. Mutta vitsit, se tekee höpöä. Valitettavasti Moosesta ei voi suihkuun ottaa mukaan, joten hän joutuu tyytymään oven ulkopuolella naukumiseen. Niin ja, oikeastihan näillä keleillä kuuluisi ottaa kuuma suihku, mutta niin hullu en edes minä ole, että siihen lähtisin.

Vinkki numero 2: Suihkupullo. Tää helpottaa öisin, kun tuskanhiki käy liian tuskanhikiseksi. Pari suihkaisua kylmää vettä ja heti helpottaa. Hetkeksi.

Vinkki numero 3: Kylmävesipullo. Köyhän naisen versio on ihan perus puolentoista litran muovipullo, joka täytetään kylmällä vedellä. Se kainalossa on ihmisen hyvä nukkua. Vaihtoehtoisesti sen voi myös asetella itsensä ja kissan väliin, jotta molemmat saavat osansa.

Vinkki numero 4: Kylmävesipullot jalkojen alle. Tunnetaan myös köyhän naisen jalkakylpynä. Siis niin köyhän naisen, että se nainen ei omista edes pesusaavia (koska mitä se sillä ikinä tekisi?). Tän vinkin nappasin työkaverilta, kaikki kunnia hänelle.

Vinkki numero 5: Lattiapaikka. En tiedä onko muut huomanneet, mutta sänky on ihan yliarvostettu unisija. Etenkin tässä ilmastossa. Vaihtoehtounisija on lattia. Joogamatto siihen ja eikun retkottamaan. Ja jos joogamattokin alkaa hiostaa, voi siirtyä paljaalle lattialle. Laminaatti ei lämpene ilman mukana. No, ei ainakaan kovin paljoa.

Jos näillä keinoilla ei hellettä kestä, niin sitten ei millään. Ja oikeastihan näillä ei kestä, ne tuo vaan hetken helpotuksen. Koska ei tätä voi kestää. Mutta samalla tää on ihanaa, niin ihanaa. Onnellisuuskuplani on tehnyt hiljattain paluun, mutta puhutaan siitä toiste. Heti kun hikoilulta taas pystyy puhumaan.

MONTA KIVAA KESÄKAVERII

Heinäkuu on ollut ihana. Tai oikeastaan koko kesä on ollut aika ihana, mutta heinäkuu erityisesti. Ehkä kiittäminen näitä helteitä, ehkä kavereita. Niitä kaikkia kolmea.

Perjantaina maltettiin serkkusen kanssa olla hetki sisällä, kun leikattiin toistemme hiukset. Minä haaveilin polkasta ja salaa toivoin serkkusen vahingossa leikkaavan liikaa. Ei leikannut, se pirulainen oli yllättävän taitava. Jäi polkka saamatta. Syssymmällä sitten.

Uusien (3cm lyhyempien) hiuksien lisäksi ehdin käydä nepalilaisessa syömässä, muutamalla terdellä ja kotibileissä. Ja huomata taas miten kivoja iltoja tuleekaan eteen silloin kun sitä vähiten odottaa. Silloin kun menee vaan sen enempää miettimättä.

Yöt kotona on ollut tuskaisia. Ja illat. Ja aamut. Eli oikeastaan kaikki hetket, vuorokauden ajasta riippumatta, mitä olen täällä viettänyt. Ja yhä vaan jatkuu, mutta jatkukoot. Tuskan hiestä huolimatta tää on ollut paras kesä miesmuistiin.

AINA SITÄ JAKSAA HÄMMÄSTYÄ

Aina sitä jaksaa hämmästyä, miten sokeaksi tuleekaan tietyille jutuille. Kun esimerkiksi katsoo omia hiuksia päivittäin, ne ihan huomaamatta menee aika karseaan kuntoon. Silloin vaaditaan pari realistista valokuvaa palauttamaan hiusten omistaja maan pinnalle, että nyt hei vois asialle tehdä jotain.

Aina sitä jaksaa myös hämmästyä, miten pahasti muisti voikaan pettää. Muistikuvieni mukaan kävin viimeksi kampaajalla huhtikuun alussa. Visa Electronin muistikuvien mukaan se tapahtui tammikuussa. Siis puoli vuotta sitten.

Enää en jaksa hämmästyä ollenkaan, että on latvat vähän huonossa hapessa. Onneksi pian tulee helpotus. Tänään, ihan kohta. Vielä aprikoin leikkaanko vähän, paljon vai kunnolla. Vaikka toisaalta leikkaaja on itseoppinut, joten välttämättä en voi itse vaikuttaa. (Silti luottaisin minkä tahansa olevan parempi nykytilaan verrattuna.)

TÄLTÄ TUNTUU KESÄ

Talvella sitä aina haaveilee kuumista kesäpäivistä. Sellaisista, kun aurinko paahtaa ja voi vain hypätä fillarin selkään vailla suunnitelmia. Mennä vaan ja keksiä lennosta lisää tekemistä, olla spontaani. Edes pieni poukkoilu tai kotona ravaaminen ei tunnu miltään, koska päivät on pitkiä ja aikaa on loputtomiin.

Jostain syystä niitä tulee liian harvoin vietettyä, niitä päiviä joista niin kovin talven pimeydessä haaveilee. Mutta tänään vietin sellaisen. Täydellisen kesäpäivän.

Heräsin aamulla kahdeksalta, koska oli niin perkeleen kuuma. Torkkumisen sijaan päätin olla tehokas, pakkasin kamat, hyppäsin fillarin selkään ja menin aamutreeneihin. Reisilihakset kramppaa edelleen, koska koutsi oli ottanut mukaan uusia liikkeitä, jotka kuulemma oli ihan kamalia. Ei liioitellut yhtään. Treenin jälkeen hyödynsin hikisen olemukseni ja tein jotain, mitä en yleensä tee. Menin rannalle. Normaalisti en tykkää olla rannalla, varsinkaan yksin, koska siellä on niin paljon hiekkaa. Ja myönnettäköön, että pelkkä yksin makoilu (julkisella paikalla) on vähän tylsää. Sinnikkäästi siellä kuitenkin makoilin kolme tuntia, kerran meressä pulahtaen. Sitten armahdin itseni ja lähdin kotiin. Silti oli yllättävän kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Arjessani inhoan edestakaisin poukkoilua. Jos vaikka koulupäivän jälkeen oon suunnitellut meneväni treeneihin, otan mielummin kaikki kamat jo aamulla mukaan, vaikka sitten joutuisin hengaamaan koululla pari joutavaa tuntia. Kesässä ja pitkissä kesäpäivissä ehkä parasta onkin, että sitä samaa poukkoilu-inhoa ei tule. Oli ihan fine mennä kotiin, käydä suihkussa, pukea bikinit uudestaan päälle ja lähteä jatkamaan. Tällä kertaa mummon luokse. Mummo on mökillä, mutta mummolasta löytyi serkkunen ja serkkusen lainakoira. Käytiin kävelyllä, hengailtiin ja juotiin kokikset. Sitten lähdettiin taas uimaan.

Viime lauantaina istuttiin mattolaiturilla. Silloin serkkunen pesi mattoa ja minä join siideriä. Nyt oli ihan muut ihmiset pesemässä mattoja, me uitiin. Ilman siideriä. Vielä seiskalta illalla merivesi oli lämmintä ja teki mieli jäädä sinne lillumaan ikiajoiksi. Jos olisi ollut uimapatja mukana, varmasti olisin jäänytkin. Ilman sitä kellumiskykyni oli rajallinen. Aurinko paistoi, mutta ei enää ollut liian kuuma. Olo oli hyvä, ihan tosi hyvä.

Vaikka viihdyn yksin, oon silti tosi huono tekemään asioita yksin. Tässä tuli taas muistutus, että pitäisi silti tehdä. En tykkää ajatuksesta, että hyvä ilma velvoittaisi tekemään kaikkea vaikka ei huvittaisi, mutta tykkään ajatuksesta miten monta asiaa se mahdollistaakaan. Koska onhan tää ihan mieletöntä. Tää, kesä.