TÄN HETKEN A-Ö, MELKEIN JOPA KOKONAAN

Aakkospostaus. Ajattelin tätä matalan kynnyksen postausideana, mutta todellisuudessa tässä on mennyt nyt kolme päivää. Välistä puuttuu kirjaimia, koska en keksi. Enkä jaksa.

Bastu. Viime syksynä alkaneet viikottaiset saunavuorot kavereiden kanssa oli henkireikä. Voin olla tyytyväinen sanoessani, että nyt ne ei enää ole henkireikä, mutta kivaa bonusta arkeen. Valitettavasti saunomiset loppuu tähän viikkoon, sillä saunallinen kaveri on muuttamassa.

D-vitamiini. Labroissa syksyllä D-vitamiiniarvoni oli 25. Kävin vitamiinikaupassa ostoksilla, vielä kun muistaisi syödä sitä.

Eläimet. Ihanaa, kun niitä on nykyään kotona kaksi. Vielä kun päästäisiin heidät tutustuttamaan, niin voitaisiin olla yhtä suurta perhettä.

Foliohattu. Varmasti monen mielestä sellainen koristaa päätäni, mutta itse koen vain hyväksi olla kriittinen ja jossain määrin skeptinenkin tätä suurta koneistoa kohtaan, jota myös maailmaksi kutsutaan. Minua huolestuttaa päätyminen pisteeseen, jossa tiedettä ei saakaan enää kyseenalaistaa, vaikka se kaiketi on (ainakin joskus ollut) koko tieteen ydin. Valtaosaa tämä ilmeisesti ei huoleta, tai sitten siitä ei vain uskalleta foliohatun tai muiden lieveilmiöiden (kuten potkujen tai julkisen lynkkauksen) pelossa puhua.

Gruntit. Olen moisia hakannut Pokemonissa viime aikoina ennätysmäärän, koska koko ajan tulee tehtäviä joissa niin käsketään tehdä. Onneksi olen alkanut pelata tavoitteellisemmin viime elokuusta asti ja nykyisin parhaimmat Pokemonini alkaa olla niin hyviä ettei Grunteilla ole juuri mitään mahdollisuuksia.

Hiuskriisi. En ole värjännyt hiuksiani vuosiin ja päässä on likimain oma väri kokonaisuudessaan. Vaikka pesen hellävaraisesti enkä lämpökäsittele, latvat tuntuu rutikuivilta. Juuri leikkasin viisi senttiä pois ja helpotti vähän, mutta ei täysin. Jos jollain on hyviä vinkkejä, mikä auttaisi, niin nyt saa vinkata!

Järjestely. Sain viikonloppuna viimein raivattua kämpän keskellä pyörineet purkamattomat muuttolaatikot nurkkaan. Helpottaa elämää, kun ei tarvitse kiivetä niiden yli joka kerta kun haluaa ulos tai esim. vessaan.

Koirakämppis. Elämä on paljon parempaa kun seinän takana on koira.

Laukut. Mulla on kahdesta laukusta hajonnut hihna ja joka päivä muistutan itseäni viemään ne suutarille huomenna. En ikinä muista.

Muuttolaatikot. Ovat osittain vielä purkamatta. Ja ne mitkä purkasin, purkasin lähinnä syystä että Mooses ra-kas-taa syödä niitä. Lupasin laatikot kaverille, eli olisi suotavaa jos niistä olisi jotain jäljelläkin.

Odotus. Kesän odotus, loman odotus, kaiken tän hulluuden lopun odotus, tuntemattoman odotus.

Polkupyörä. Se seisoo edelleen vanhan kämpän pihassa. Samoin kuin teki edellisenkin muuton jälkeen. Pitäisi hakea, mutta onneksi tämä vielä ainakin viikon kestävä monsuuni-season antaa vähän armoa. Ja alepa-fillarit helpottaa vähän, vaikka en uskalla pitkiä matkoja ajaa ilman kypärää.

Rauta. Olen syönyt rautaa syyskuusta asti ja nyt vihdoin huomaan yleiskunnossa muutosta. Valitettavasti tämän myötä olen muuttunut vähän leväperäisemmäksi tabujen nappaamisen kanssa, pitäisi skarpata. Ja käydä labrassa.

Sade. Muutaman kesäpäivän jälkeen se alkoi. Ja jatkui. Ja jatkui. Ja jatkunee vielä hetken. Minun puolesta jatkukoot, kun ei siihen voi vaikuttaa, mutta jos jatkuu koko kesän, niin on siinä jonkinmoista kohtalon ivaa. Tänä kesänä kun kuitenkin olen voimissani.

Torkuttaminen. Olen tehnyt viime aikoina paljon, itse siihen edes heräämättä.

Unet. Unet on olleet sekavia ja turhan todellisia. Olen mm. ollut ympäri kääntyvällä ruotsinlaivalla sekä ehtinyt jo erota pojasta kenen kanssa olen tosielämässä jutellut deittisovelluksessa. Ei olla vielä nähty ja nyt mietin kannattaakohan edes.

Vihreys. Kaikki luonnon vihreys siis. Sen sijaan se kammottava green screenin vihreä vastapäisessä talossa, mikä näkyy ikkunastani, ei miellytä yhtään.

Wrapit. Olen pahasti koukuttunut sellaisiin (uusiin?) kaupan valmis-wrappeihin. Voisin elää niillä. Tänään avauduin tästä kaverille ja totesin muuton myötä asumiskuluissa säästetyt rahat taitaa mennä näihin.

Yöunet. Joskus olen nukkunut paremminkin mitä viime aikoina.

KYMMENEN KUVAA HILJAISUUDEN JÄLKEEN

Uusi koti, joka kahden viikon asumisen jälkeen tuntuu jo ihan kodilta. Vaikka monen vuoden yksin asumisen jälkeen jonkun toisen kanssa asumaan muuttaminen jännitti, on kämppiselämä parhaimmillaan ollut ihan parasta. Ja huonoimmillaankin tosi kivaa.

Asumisratkaisuun kuuluu myös koirakaveri. Ovat Mooseksen kanssa tavanneet kolmesti; kerran vahingossa ja kahdesti suunnitellusti lasin läpi. Eräs päivä oltiin kämppiksen kanssa keittiössä ja kuunneltiin, miten kummankin nelijalkainen yritti murtautua oman keittiöön vievän ovensa läpi. Ja mietittiin, miksei meidän eläimet ole sellaisia paikallaan söpösti istuvia koristeita.

Muuttokamojen purkaminen on vielä vaiheessa. Tarvitsen jonkinmoisen senkin tai lipaston. Kahta olen katsellut ja kun sain viikkoja kestäneen pohdinnan jälkeen tehtyä valinnan, oli se valinnan kohde loppuunmyyty. Lähtöruudussa ollaan.

Tärkeimmän olen kuitenkin saanut jo paikalleen!

Helatorstain aattoa (mikä ei kuulemma oikeasti ole mikään juttu) ja samalla kaverin valmistumista juhlittiin Vallilan kalliolla. Ilta oli aivan huippuhauska ja päättyi vasta auringon noustessa. Pieni miinus tuli kun onnistuin pimeällä lipeämään kalliolla polvilleni ja lopputuloksena polvi aukesi. Iso plussa H&M:n kymmenen rahan sukkiksille — niissä ei näy jälkeäkään vaikka polvi on edelleen auki ja kipeä.

Yritetään pitää keittiö vain kaksijalkaisten alueena. Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa ei tästä tykkää, eikä ymmärrä alkuunkaan miksi hänen ja jääkaapin välissä on tällainen este.

Olemme päättäneet, että tästä tulee Paras Kesä Ikinä. Pitänee varmaan kirjoittaa vielä Virallinen Sopimus, kuten meillä on tapana tärkeiden päätösten kanssa tehdä, mutta tällaiseen tähdätään. Lauantaina korkattiin terassikoirakausi ja kippistettiin tulevalle.

Eilen käytiin Mustikkamaalla nakkaamassa mölkkyä. Yritin saada kuvaan tallentumaan merestä nousseen omituisen usvan, mutta eihän se puhelimen kameralla noin vain onnistunut. Pelit oli hyvät vaikka hävisin kahdesti ja voitin vain kerran.

Tänään menin kaverin luo tekemään työpäivän ja samalla pääsin pusuttelemaan koiravauvaa. Koiravauva ei niin pusuttelusta välittänyt, vieraiden syöminen oli niiiin paljon hauskempaa.

Loppuun vielä tunnelmallinen kuva Mooseksesta ikkunalaudalla. Me sovitaan tänne niin hyvin. ❤

HEIPPA VALLILA

Tasan seitsemän vuotta minä Vallilassa viihdyin. Kahdessa eri osoitteessa, joiden välillä oli 400 metriä. Kumpikin kodeista oli tärkeä ja merkityksellinen, kumpikin omalla tavallaan ihana. Jään kaipaamaan Mäkelänkadun puureunuksisia ratikkakiskoja, kahvin tuoksua ja puu-Vallilan pikkukatuja. Mutta silti tekee hyvää siirtyä eteenpäin. Tarkalleen ottaen 1,5 kilometriä eteenpäin, viereiseen kaupunginosaan.

Muutto meni niinkuin minun muuttoni ruukaa mennä; helposti. Muuton ja siivouksen jälkeen mentiin nepalialaiseen syömään, toisessa kädessä ämpäri ja toisessa moppi. Kaveri sanoi, että molemmat sopi minulle. Lienee tarkoittanut kohteliaisuudeksi.

Pienen twistin muuttoon toi se, että kannoimme ensin maallisen omaisuuteni kämppikseni puolelle asuntoa, koska uusi huoneeni vapautuu vasta huomenna. Ja huomenna minä en ehdi muuttaa, ainakaan pitkiä matkoja. Jollainen puolitoista kilometriä on. Ensi yö menee siis kämppiksen sohvalla. Elän jonkinlaista taantuman aikaa, kun muutan asumaan kimppakämppään ja pidän kotibileitä vanhempieni luona. Onneksi on loppuelämä aikaa olla aikuinen.

Päätettiin jo, että tästä tulee kaikkien aikojen kesä. Viimeiset kaksi kesää on mennyt vähän huonoissa fiiliksissä, mutta nyt otan vahingon takaisin. Otettiin esimakua kesäilloista ja mentiin lähikalliolle juomaan teetä. Joten jos saan esitellä, tässä ensi kesän suosituin näkymä:

MONIEN HATTUJEN VAPPU

Hattutilanne niinsanotusti eskaloitui

Huhheijaa, mikä vappu! Tulee todennäköisesti olemaan sellainen muistettava, mutta koska viimeksi läyhäsin 3000 sanan edestä unohtamisen pelosta, niin parempi pelata varman päälle.

Vapun vietto aloitettiin Lenininpuiston korkeimmalta huipulta. Spotissa plussaa oli aurinko viimeisiin hetkiin asti, miinusta jumalattomat ylämäet, jotka joutui kipuamaan. Mentiin piknik-meiningillä, vaikka todellisuudessa ei taidettu puistossa syödä juuri mitään. Yritin aiemmin päivällä leipoa gluteenittomia korvapuusteja, huonolla menestyksellä. Onneksi salaatin valmistus sujui paremmin ja viimeisten tietojen mukaan kaikki salaattia syöneet ovat vielä hengissä. Välillä tuli vilu, mutta viini lämmitti.

Siinä vaiheessa kun viini ei enää tarpeeksi lämmittänyt, siirryttiin sisätiloihin. Ja siitähän se riemu vasta alkoi! Soitin uutta lempibiisiäni ja tanssin villisti. Kukaan muu ei ymmärtänyt siitä biisistä mitään. Sen jälkeen minut syrjäytettiin DJ:n tehtävistä ja loppuilta kuunneltiin lattareita. Kaikille osallisille oli varattu juhlahatut, mutta ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen meikämantu taisi olla ainoa, joka sitä käytti. Ja kuten kuvista ehkä näkyykin, käytin niitä kaikkien edestä. Näinkin voi siis käydä.

Jossain kohtaa kömmin hetkeksi kaverin sänkyyn leppuuttamaan, suunnitelmana palata tanssilattialle hetken päästä. Muut lähtivät tupakalle ja epähuomiossa jättivät sitten avaimet sisälle. Seurasi n. 45 minuutin episodi, jossa minä vedin hirsiä sisällä ja koko muu juhlaseurue hengasi rappukäytävässä. Yrittivät koputtaa ja soittaa ovikelloa, soittaa puhelimella, huutaa postiluukusta ja viimeisenä oljenkortena yrittivät jopa ylettää minuun harjanvarrella postiluukusta. Koska tämä ei onnistunut, sai joku idean siirtää harjanvarrella kenkätelineen eteisestä keittiöön. Minä nukuin onnellisena ja autuaan tietämättömänä oikeasta maailmasta, vaikka huonekalut ympärilläni vaihtoivat paikkaa. Lopulta tuli huoltomies avaamaan oven ja jengi pääsi sisään. Ensimmäisenä sisään tullut kuiskasi minulle nimeni ja heräsin samantien. Ja kyllä, sain kuulla tästä.

Siinä kohtaa olin leppuuttanut tarpeeksi ja jatkettiin juhlia. Jäin juhlapaikalla asuvan kaverin luo yöksi ja tänään aamulla siivoiltiin. Lähdettiin puolen päivän aikaan meille pakkaamaan loput omaisuudestani. Keittiötä tyhjentäessä kerroin varanneeni yhden laatikon varastoon vietäville keittiötavaroille, mutta en keksinytkään muuta sinne vietävää kuin raastinraudan. Naurettiin katketaksemme ja tilanteen korjaamiseksi pakattiin samaan laatikkoon myös muutama kahvikuppi. Sitten katsottiin salkkareita ja syötiin sipsejä. Näissä olosuhteissa tämä laskettanee vappupiknikiksi.

Huomenna on muutto ja jälleen kerran katson kauhulla tätä tavaran määrää. Joka todellisuudessa on hyvin vähäinen, mutta joka laatikoihin pakattuna näyttää suurelta. Jos en olisi vuoden sisään ollut mukana kahdessa erittäin paljon tavaraa sisältävässä muutossa, saattaisin olla tosissani ahdistunut. Nyt tyydyn iloitsemaan ettei isoja huonekaluja juurikaan ole ja vähän laskeskelen kuinka monta asiaa jokainen joutuu kantamaan. Arvioni on tällä hetkellä jossain kahdeksan ja kahdentoista välillä.

Nyt tuntuu aika hyvältä.