Tiedättekö, kun aina käsketään nauttimaan elämän pienistä iloista? Miten sitä on kamalan vaikea yrittää nauttia, kun on niin väsynyt tai muuten vaan jotain mielen päällä, ettei jaksa nauttia ei yhtään mistään? Ja sitten kuin taikaiskusta, sitä havahtuukin ja huomaa ne pienet ilot ja haluaisi vain fiilistellä niitä?
En tykkää pakotetusta fiilistelystä. Tai no siis, oikeastihan minä en tykkää juuri mistään, mutta keskitytään nyt tähän. Tarkoitan juuri tuota aiemmin mainittua, että pitäisi väkisin nauttia jostain, vaikka ei yhtään huvittaisi. Tai että pitäisi työpäivän ja treenien jälkeen lähteä puistoon istumaan ja olemaan sosiaalinen, koska nyt sattuu aurinko paistamaan.
Kaikesta tästä huolimatta rakastan niitä hetkiä, kun yhtäkkiä sitä huomaakin ne pienet asiat. Miten kauniisti valo heijastuu vesilätäkköön, kun yhtäkkiä tuoksuu kesältä, ensimmäiset pisamat kasvoilla. Tai ne pienet arkiset asiat, joita ei ole liioin ajatellut, mutta jotka yhtäkkiä iskee tajuntaan. Kuten uudet lakanat. Lakanat, joita varsinaisesti ei olisi tarvinnut, mutta jotka ostin koska ehkä kerran viidessä vuodessa voi ostaa uudet lakanat. Ja kun harmaa-valkoinen on viidessä vuodessa vähän alkanut kyllästyttää, tekee tosi hyvää ostaa vaaleanpunaiset ja kukalliset. Koska minä voin ja koska Mooses sopii kaikille pinnoille.
Fiilistellyt olet myös nyrkkeilyä, jonka pariin palasin kahdeksan kuukauden tauon jälkeen. Innostus ja motivaatio on parempi kuin vuosiin, jonka lisäksi tuli todistettua viime kesän ja syksyn kunnon laskemisen johtuneen vain siitä raudasta. Tai siis sen puutteesta. Vähän tuli myös suru kun muistelin miten rumasti itselleni silloin puhuin. Kun pieneen mieleenkään ei tullut, että ehkä peruskunnon romahdus voi johtua jostain muustakin kuin siitä, että olen laiska paska.
Vaikkei aina huvita lähteä pakkopuistoilemaan, olen silti nauttinut kesästä. Parhaan kykyni mukaan. Elämä tapahtuu tässä ja nyt, yritän pitää tätä mielessä aktiivisesti. Ei tarvitse odottaa lomaa ja löyhämoraalista elämää, että voisi nauttia. Vuorokaudessa on jonkin verran tunteja ja ne voi käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Välillä se on puistoilua ja sosiaalisuutta, välillä treenejä ja pokemonia sängyn pohjalla. Säästä viis.
Että niin, onhan niitä hyviäkin. Kun hetki on oikea ja tähdet kohdallaan. Pääasiallinen tavoitteeni on löytää tyhjä mielentila, jossa mikään maailman paha ei koskettaisi. Välillä mietin miten helppoa elämä olisi, jos uskoisi kaiken mitä valtaapitävät meille sanoo. Että ihan onnellisia ne tuotantoeläimet on, lehmänmaito on terveellistä ja täällä jylläävä tappajavirus vie meidät kaikki ellei nyt saada kaikkia ihmisiä piikitettyä. Voisi vain olla ja tehdä mitä käsketään, miettimättä mitään. Harmi vain, että kun sinne kaninkoloon kerran kömpii, on sieltä vaikea päästä pois. Ja vaikka pääsisikin, ei se kolon ulkopuolinen maailma enää näytä samalta.
Onneksi on vaaleanpunaiset kukkalakanat.
mantu. 