Noniin, ei nyt kuitenkaan liioitella. Olenhan kuitenkin vain lacto-ovo-pesco -vegetaristi, en mikään oikea vege. Mutta niin, nimikkeistä huolimatta aika lailla kolme kuukautta on mennyt ilman punaista lihaa ja kanaa. Miltä nyt tuntuu ja tärkein: miten meni noin niinku omasta mielestä?
Tuntuu hyvältä ja meni hyvin. Suoraan sanottuna ainoa kerta kun on vituttanut tämä päätökseni elää ilman lihaa, oli muuan lauantai koulussa, kun ruokalan vaihtoehdot oli lasagne tai kasvissosekeitto. Eikä siinä, mä kun satun rakastamaan kasvissosekeittoja! Tästä kyseisestä vaan oli, öhh, unohtunut ne kasvikset. Oli melko vetistä tavaraa se. Sanoinko jo, että vitutti? Olin sitten rebel ja otin kolme palaa leipää, vaikka olisi saanut ottaa vain kaksi. Ja jätin palautetta.
Mutta niin, ellei tätä epäonnista keittokeissiä huomioida, en ole huomannut oikeen mitään eroa elämässäni. Jos pitää syödä jossain jotain, valitsen kasvisversion. En vaadi, että muut ei saisi syödä lihaa, enkä että pitäisi muiden jotain erityisjärjestelyjä tehdä mun vuoksi. Tosin ”anoppi” kyllä aina huomaavaisena tekee jonkin kasvisruoan mulle, kun mennään syömään. Joskus tekee mieli lihaa, mutta toisaalta enemmän kai se jostain ihmisen heikkoudesta kertoisi, jos ei pystyisi olemaan ilman sitä mitä mieli milloinkin halajaa.
Kalaa olen syönyt jos sitä jossain on tarjottu, samoin muitakin mereneläviä. Kahvimaidon oon kotona korvannut Oatlyn kahville tarkoitetulla kauramaidolla, ja vaikka itse sanonkin, oon aika velho eri tofumarinadien valmistuksessa tätä nykyään. Nyt oon myös jättänyt kananmunat pois, ainakin pääpiirteittäin. Jos jossain tarjotaan munallista pullaa, niin en toki kieltäydy. On varmaan monia, joiden mielestä en saisi itsestäni lainkaan käyttää sitä v-alkuista sanaa näillä lähtökohdilla, mutta oma filosofiani kun vaan poikkeaa tästä ääripääajattelusta aika paljon. Kun nyt vaan satun olemaan sitä mieltä, että jotain on aina parempi kuin ei mitään.
Nyt kun oikeasti miettii, miten vähän koko lihansyönnin lopettaminen on elämään vaikuttanut, mietin vaan miksen lopettanut jo aiemmin. Oon tehnyt sen päätöksen, että tämä on minun ja vain minun valinta, joka ei koske ketään muuta. Mulle on edelleen ihan sama mitä muut syö, mutta toki oletan, että itse kun en puutu muiden valintoihin, ei hekään puutu minun. Mielelläni kerron aina mitä on tän päätöksen taustalla ja jos joku siitä ottaa kopin niin hyvä homma. Näistä taustoista ja aihetta edes millään tavalla sivuavista asioista voisin kirjoittaa vaikka kuinka ja varmasti tulen kirjoittamaankin.
Ja mitä tohon terveyspuoleen ja siihen kuuluisaan B12-vitamiiniin tulee… No, yhtään mitään en ole käynyt mittauttamassa, en ennen enkä jälkeen tän vegeilyni. Mutta jos ottaa huomioon, että olen aika monta vuotta elämästäni elänyt lähes pelkästään karkilla ja kahvilla, ja etten ennen tätä vegeilyäkään syönyt tasaisesti neljän tunnin välein terveellistä ja monipuolista ruokaa, tuskin vegeilyn vuoksi ainakaan huonommassa jamassa olen entiseen verrattuna. Ja kiitos uusien jännien raaka-aineiden, oon ehkä ihan vähän innostunut kokeilemaan eri ruokia ja kokkaamaan. Tai siis valmistamaan mössöjä tyylillä heitä sekaisin kaikkea mitä löytyy kaapista/maistuu hyvältä, mutta kuitenkin. Ja voin kertoa: jos mikä tahansa asia tässä maailmassa saa minut vapaaehtoisesti tekemään ruokaa, ei se voi olla kovin paha asia.
mantu. 
