PARASTA EILEN, TÄNÄÄN & JUST NYT

x Aloittaa viikonloppu nukahtamalla puhtaisiin lakanoihin

x Sohvis-katsomo kaverin kanssa

x Jatkaa iltaa tanssien Fröbelin Palikoita sen saman kaverin kanssa

x Juoda kahvia keskiyön jälkeen. Vain koska tekee mieli. Ja koska voi.

x Kukkakaaliöverit ja puolikas pullo Ginger alea

x Nauraminen

x Suoraan sanominen, kun siihen on aihetta

x Haaveilu kapselikahvinkeittimestä

x Yksisarvissukat

x Pitkään nukkuminen

x Mordorin portaat

x Syksyfiilistely

x Itsetehty Pico de Gallo, jonka ainoa raaka-aine alkuperäisestä reseptistä oli tomaatti ja muut heitin päästä, mutta oli silti hyvää

SEITSEMÄN KUOLEMANSYNTIÄNI

Pahoittelut otsikosta, en voinut vastustaa. Yksi päivä päädyin listaamaan asioita, joiden tekemisestä tulee huono omatunto. Joku siinä ehdotti, että ainahan voin ne asiat listata blogiin. Eikä muutes ollut yhtään pöllömpi idea. Eli sen suuremmitta puheitta (tam tam taaaaam): seitsemän (kuoleman)syntiäni.

1. En kierrätä roskia. Lehdet menee lehtiroskikseen ja pullot pullonkeräykseen, mutta kaikki muu… Eeei, ei. Biojäteroskis, olen miettinyt sinua. Valitettavasti mietintäasteelle olet jäänytkin.

2. Take away -kahvikupit. Tää menee vähän samaan kastiin kuin ykköskohta. Kun näitä kaffikupillisia tulee anyway osteltua, ei tekis pahaakaan kantaa sitä keep cupia mukana. Sais koulussakin kahvin parikyt senttiä halvemmalla. Mutta eeei, ei. Minkäs teet, kun oot syntinen.

3. Syön toisinaan epäeettisesti tuotettuja mereneläviä. Sad but true. Yritän olla tarkkana siitä mitä fisua mahaani siirrän, mutta toisinaan lohenhimo menee edelle. Tai katkarapuleipä opiskeskelijaristeilyllä.

4. Mun jääkaapista löytyy aina jotain pilaantunutta. Käyn kaupassa ihan aniharvoin, mutta silti aina jotain unohtuu. Yksi päivä löysin sieltä kolme (3…) mätää kurkkua. Melkein jo hävettää.

5. Mä myöhästelen, oikeastaan kaikkialta muualta paitsi töistä. Ja aika usein. Vakkari on, että jos oon sopinut esimerkiksi treffit keskustaan tasatunnille, lähden himasta kahta minuuttia vaille.

6. Edelliseen kohtaan liittyen, mä myös valehtelen. Siis sellaisia pieniä valkoisia valheita. Kuten että oon ihan viiden minuutin päästä siinä treffipaikalla, vaikka todellisuudessa menee vartti. En ymmärrä miks teen tätä, eiköhän jokainen jo tiedä tän piirteeni.

7. Oon surkea laittaa tavarat omille paikoilleen. Siis siitä huolimatta, että mulla oikeasti on joka tavaralle oma paikka. Silti ne jää useimmiten lojumaan jonnekin puolitiehen ja vain aniharvoin päätyy omalle tontilleen. (Tähän toivottavasti tulossa parannus lähiaikoina, stay tuned)

Sellattii. Nyt voikin ripittäytymisen jälkeen aloittaa viikonlopun. Tulkoon siitä synnitön.

THE OTHER FAVOURITE PLACE

Eilen kerroin porukoiden sohvannurkan olevan yksi lempipaikoistani maailmassa. Toinen lempipaikka näkyykin näissä kuvissa. Se on Mooseksen alla. Herra on melkoisen itsetietoinen tyyppi, ja suostuu halittavaksi tasan ja vain kun hänelle itselleen passaa. Mutta silloin kun passaa, ottaa herra karvapylly sen oman paikkansa. Ja minähän en siitä alta liiku niin kauan kunnes saan vapautuksen palveluksesta. Eikä siinä, mä ihan mielelläni toimin hänen makuualustana.

Tänään koulun jälkeen makoilin tossa lempipaikassani. Makoilimpa siinä sitten niin pitkään, että nukahdin. Note to self: kolmen tunnin päikkärit on todellakin liikaa, jos seuraavana aamuna pitäis olla ylhäällä ennen seiskaa. Ja huomisesta puheenollen, hullua että on taas perjantai. Viikot vaan menee. Ja silti mun elämässä ei mikään etene. Tällä hetkellä on meneillään se vanha tuttu ikuisuusdilemma: hommaa on niin paljon etten tiedä mistä alottaisin. Joten loogisesti en sitten tee oikein mitään, hah. Ylimääräistä motivaatiota kenelläkään, huh?

Tän päivän saavutuksiin kuului niiden päikkäreiden lisäksi kolmen tunnin päivystys meidän toimistolla ja ilmaisen parkkipaikan löytäminen Vallilasta. Eilen ei onnistunut ihan yhtä helpolla, eli ratkaisin asian ainoalla oikealla tavalla: ajoin toiselle puolelle kaupunkia kaverin luokse. Siellä oli parkkipaikkoja. (Ja no, kyllä me vähän hengailtiin, tehtiin ruokaa (siis kaveri teki) ja katsottiin YouTubesta maailman noloimpia musavideoita.)

Nyt pakko pitää joku henkinen rentoutumishetki. Ihan vaikka jos tulis uni ennen aamukolmea.

SYKSYKUVIA JA VIIME AIKOJEN UNET

Oi oi, yhden syksykuvan ehdin tänään napata! Heräsin aamulla (Mooseksen avustuksella) ennen kuutta ja menin seiskalta treeneihin. Sen jälkeen tulin asuttamaan porukoiden sohvaa aamupäiväksi ennenkuin lähden heittämään kööriä lentokentälle. Mulla on edessä autollinen viikko ja kun edellinen moinen päättyi vasta viime viikolla, meinaa tähän vähän jo tottua. Mutta oma auto – no no no. Ainakaan niin kauan kun asun ihmisten ilmoilla ja niin kauan kun perheeseen kuuluu minä ja Mooses. Joka sekin poistuu kotoa aika harvoin (ja kulkee ihan lungisti nykyään sporalla).

Tää porukoiden sohvannurkka on yksi mun lempipaikkoja maailmassa. Lempipaikkaan toki tuli pieni särö, kun enää ei ole koirakaveria jalkopäässä, mutta onneksi on viltti ja rajattomasti kahvia. Parinkymmenen minuutin päikkärit venähti tossa just lähes pari tuntisiksi, kahvista huolimatta, mutta ehkä se ei oo niin justiinsa. Näin myös unta, että menin töihin vain tajutakseni töissä, että mullahan on vapaapäivä. Vähän huvitti herättyäni, tätähän on ihan oikeastikin tapahtunut joskus. Ja nyt tuli olo, tässä möllöttäessä, että ei kai mun oikeasti pitäisi olla missään nyt. Hmm.

Unista puheenollen, viime yönä näin unta, missä oltiin syksyn risteilyllä. Sillä, minne ei ensin meinattu saada hyttiä. Siellä me oltiin ja olipahan muuten perseestä. Kaikki. Heräsin pieni tuskanhiki otsalla, ettei tää vaan olisi yksi niistä enneunistani. Mutta ei, ei se voi olla. Ei meidän risteilyt voi ikinä olla perseestä.

Nyt otan vielä kupillisen kahvia, sitten lähdetäänkin jo ajamaan kentälle. Kyydissä perhe, jonka dumppaan kentälle sekä kassillinen ruokaa, jonka dumppaan jääkaappiini. Onpahan siellä kerrankin jotain muuta kuin valo. Ja mätä kurkku.

T I I S T A I

Kävin tänään kävelyllä, haaveena saada ihania kuvia syksyisistä lehdistä. En saanut ja kuvat kaverin koirastakin on ihan tärähtäneitä. Saakeli kun se makkara ei pysy paikallaan. Nää kuvat on lauantailta, taattua iPhone-laatua. Mä niin toivon pääseväni vielä kuvaamaan (onnistuneita) syksy-kuvia, ennenkuin huomaan taas kulkeneeni laput silmillä sen kaiken väriloiston ohi.

Kävin tänään koululla ja yritin epätoivoisesti kursia kasaan ympärilläni hajoavia opintoja. En tullut hullua hurskaammaksi, enkä saanut mitään järkevää tehtyä, mutta aloin järjestää tastingia lokakuulle. Ajattelin aloittaa valmistelut hyvissä ajoin, edes kerran elämässäni. Lisäksi (yhdellä epätoivon hetkellä) vakavissani mietin koko koulun lopettamista. Mitä mä siellä teen, kun mulla on jo vastaus ihan kaikkeen?

Ansioituneen aamuherätyksen (ekasta kellosta ja Mooseksesta ylös) ja hillityn kahvimäärän (vain kaksi kuppia) jälkeen sitä tuntee itsensä väsyneeksi ihmeellisiin aikoihin. Kuten kymmeneltä illalla. Nyt nappaan ton karvapallon kainaloon ja hartaasti toivon, että saisin pidettyä tän unirytmin. Edes ylihuomiseen.