ON HETKI ENNEN VALOISAA

Perinteisen perjantaidiskon vietin aamuseiskalta, matkalla kohti töitä ja puolikasta aamuvuoroa. Kela ei anna armoa tehdä täyttä vuoroa. Tällä viikolla liikenne vaihtoi niin syysaikatauluihin kuin uusiin sporalinjoihinkin. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Ehdottomasti hyvä puoli on uusittu ykkönen: pääsee tätä nykyään Kamppiin maisemareittiä, Töölönlahden kautta. Lisäsin perjantaidisko-playlistilleni SMG:n Mustarastas lauloi ooh la laan. Sopi siihen hitaasti valaistuvaan aamuun täydellisesti. Hetken melkein tuntui kuin olisi kesä 2011, joka taisi olla se elämäni kesä. Tai ainakin yksi niistä. 

Kun on koko kesän elänyt vahvasti iltarytmissä, on aamukuuden herätys aika kammottava. Ja jos siitä herätyksestä itsestään selviää, joutuu silti kantamaan väsymystä mukanaan. Väsymystä, jota yrittää taltuttaa liian monella kahvikupillisella, jolloin lopputulos on jotain pahoinvoinnin ja mahahaavan välistä. Taidan palkita itseni pienillä päikkäreillä ennen illan rientoja. Toisenlaista perjantaidiskoa.

Onneksi koulun alkuun on vielä parisen viikkoa, kenties sitä ehtii totuttaa itsensä taas herätyksiin. Jos ei, niin on sitä ennenkin jaksettu. Onneksi olen syksyihminen. Henkeen ja vereen. 

IHANAA KUN TULEE SYKSY

Ihanaa kun tulee syksy, sanoin eilen töissä. En saanut kannatusta, vaikka toisaalta ymmärtäähän sen. Eihän kesää ole käytännössä ollut lainkaan. Ja sekin kesä, mikä on ollut, on vaan mennyt niin nopeasti. Ihan uskomattoman nopeasti. Ja samalla kuitenkin se on pitänyt sisällään niin paljon, hyvässä ja pahassa. Enpä voi sanoa tämän kesän olleen elämäni kesä, mutta kyllä se mieleen jää. Niinikään hyvässä ja pahassa. 

Tällä viikolla siirryin töissä kahdesta vuorosta yhteen vuoroon viikossa. Vapaan tiistai-illan kunniaksi menen yin-joogaan, ensimmäistä kertaa kuukausiin. Se ainoa yin-jooga kun sattuu menemään tiistai-iltaisin, jolloin olen ollut aina töissä. Odotan joogatuntia kauhunsekaisella innolla, kehonhuolto on nimittäin jäänyt aika totaalisesti jo vähän pidemmän aikaa, joten tiedän edessä olevan kivuliaat kuusikymmentä minuuttia.

Lauantaina lähdettiin Puuhamaahan, minä ja kummityttö perheineen. Päivä oli hauska, mutta pitkä. Eikä sitä jostain syystä lapsena ikinä tajunnut, miten vaikeaa onkaan peruuttaa joutsenvene ruutuun. Etenkin kun kyydissä on kaksi lasta, joista toinen haluaisi ohjata (ei saanut) ja toinen katsoo koiranpentuilmeellä ja sanoo: ”mä haluan poooooois…”. Niin, niin me kaikki haluttiin. Mutta mikään ei kyllä saa paremmalle tuulelle, kun noi kaksi pentua, jotka ennen jokaista härveliä molemmat ilmoittaa haluavansa mennä mun kanssa. Jotka ottaa kädestä kiinni ja pyytää päästä syliin. Ja jotka kyselee taukoamatta kysymyksiä, joihin sitten yrität miettiä vastauksen niin että kolme- ja viisivuotiaatkin sen ymmärtäisi. Mutta parasta on kuitenkin se vilpittömyys. Se, kun ikinä ei tarvitse epäillä tarkoittaako ne sitä mitä sanoo tai onko joku taka-ajatus. Toivottavasti se pysyis vielä pitkään, mielellään ikuisesti.

Nyt alan työstää kesäopintoihini kuuluvaa esseetä. Sen deadline oli 6.8, joten olen vielä ihan hyvässä aikataulussa. 

PERINTEINEN PERJANTAIDISKO

Vuosia sitten silloisessa työpaikassani pidettiin aina perinteinen perjantaidisko, luonnollisesti perjantaiaamuisin. Vuorotellen kaikki sai laittaa soimaan haluamansa biisin, jota ei saanut keskeyttää. Eikä arvostella, mutta tätä sääntöä toteltiin vaihtelevasti. 

Tänään pidin oman diskoni, tosin en töissä vaan kotona. Ja sain päättää kaikki biisit, koska Mooses on kuuro. Oon aika paha jumittaja, mitä lempibiiseihin tulee ja päätinkin sen tänhetkisen playlistin sijasta koota uuden listan, johon voin lisätä niitä vanhojakin lemppareita. 

PERINTEINEN PERJANTAIDISKO playlistilta löytyy seuraavaa:

  • Samuli Putro – Synnyin tahtomaan sut
  • Scandinavian Music Group – Tahdon uudet silmät
  • Lily Allen – Not Fair
  • Pariisin Kevät – Lopeta!
  • The Sounds – Something to die for
  • The Cardigans – Live and learn
  • Zen Cafe – Minun kaupunkini
  • Scandinavian Music Group – Montreal
  • Raappana – Karu totuus
  • James Blunt – 1973
  • Pariisin Kevät – Haamupuhelu
  • Reino Nordin – Antaudun



Hyvää perjantaita kaikille, diskolla tai ilman. 

ON ELETTÄVÄ HUOLELLA

Sen suurempia kirjallisia tuotoksia ei nyt synny -eikä ole näin sivumennen sanoen syntynyt pariin päivään, kovasta yrityksestä huolimatta- joten eiköhän mennä taas (hyvänmielen)listalla. Viime päivät pähkinänkuoressa, olkaattes hyvät!

– Olen kuunnellut pitkästä aikaa Samuli Putroa. Aika paljon.
– Olen katsonut kasapäin salkkareita vuodelta 2001 ja kiukutellut, kun välistä yhtäkkiä puuttui kymmenen jaksoa.
– Olen surrut beaglenpennun, jota seuraan instagramissa, poismenoa. 
– Olen työkavereiden avustuksella keksinyt aiheen esseelleni ja miettinyt onkohan työkavereiden siteeraaminen esseessä tarpeeksi pätevä lähde.
-Olen kikatellut. 
– Olen kuullut kaverilta sanat: ”tota sun naurua mulla on ollut ikävä”.


– Olen myöhästynyt bussista ja seuraava bussi, johon nousin, eksyi reitiltään.
– Olen keittänyt aamukahvit ja nukahtanut kuppi kädessä niin että se ehti jäähtyä.
– Olen lukenut neuvolan opasta tuleville vanhemmille ja miettinyt miten monella tapaa sitä ihminen voikaan vahingossa pilata lapsensa. 
– Olen nukkunut herätysteni ohi.
– Olen fiilistellyt ensi viikosta alkavaa yhden päivän työviikkoani. Koska tämä kahden päivän työviikkohan on ihan too much. 
– Olen lukittautunut omaan hyvänmielenkuplaani, joka on valmistettu Niiskun ihmeliimalla terästetystä saippuavedestä. Tää ei hajoa. 

LOPETA PELKÄÄMINEN

Tähän hätään ei ole parempia (asiaan liittymättömiä) kuvituskuvia kuin Mooses, mutta en toisaalta ole ihan varma onko ikinä pahasta kuvittaa postaus (asiaan liittymättömillä) Mooseksen kuvilla. Ei kai. 

Maanantai oli hyvä päivä, vaikka olikin väsymys ja kiire töissä. Onneksi oli myös hyvää seuraa, moneen kertaan kuunneltu norppa-biisi (Vanhoja poikia viiksekkäitä) ja kaksi tuntia normaalia lyhyempi työvuoro. Niin joo, ja se iisi olo. Joka ei vaan pysynyt, vaan vähän kasvoi vielä edellisestä. Se jos mikä tekee höpöä.

Oon siinä mielessä todella suomalainen, siis sen lisäksi että oikeastikin olen suomalainen, että samaistun vähän turhan paljon näihin vanhoihin kansanviisauksiin. Kuten Kel’ onni on se onnen kätkeköön. Ehkä jotain on pielessä, elämässä tai ajatusmaailmassa, jos pelottaa olla onnellinen tai pelottaa tuntea hyviä fiiliksiä. Tai ehkä se mikä on pielessä, on menneisyys. Että on liikaa kelaillut läpi niitä hetkiä, kun se onni ja hyvät fiilikset on sadasosasekunnissa muuttuneet joksikin ihan muuksi. 

Saahan tästä irtautua, saahan? Onko ok lopettaa pelkääminen ja vain olla. Olla ja mennä – tai olla olematta ja menemättä, jos siltä tuntuu. Ja unohtaa ne hiton kansanviisaudet, kiitos. 

SUL ON TAAS SE TUNNE ETTÄ PIAN JOTAIN SUURTA ALKAA TAI LOPPUU TAI JÄÄ KESKEN 

Tällä hetkellä on aika tyhjä olo. Hyvällä tavalla, onhan nyt se viikonloppu mitä olen odottanut jo monta viikkoa. Tähän viikonloppuun mahtuu kummitytön synttärit ja tallinnanmatka työkavereiden kanssa. Noin pari mainitakseni. Kuvat on tältä päivältä, Tallinnan Telliskivestä. Aluksi ajattelin laittaa enemmän kuvia, paljon kuvia, mutta tuntui paremmalta pitää tämä yksinkertaisena. Koska olokin on sellainen, aika iisi. 

Miten olenkaan kaivannut tätä oloa. Kun on vaan, elää siinä hetkessä. Vähän kutkuttaa tuleva, mutta ei liikaa. Se kun on vasta siellä tulevassa. Kun nykyhetkikin on jees ja menneisyyteen päin ei halua edes vilkaista. Tälläkin hetkellä, vaikka päivä on ollut pitkä ja siihen on mahtunut niin kaljalavojen roudaamista kuin harvinaisen kiusallisen tanssiesityksenkin seuraaminen, voi rojahtaa sänkyyn hyvillä mielin. Sille, joka on keksinyt sanonnan asioilla on tapana järjestyä, haluaisin lähettää tuon laivalta ostamani toffifee-rasian. Tai ainakin kimpun kukkia. Kyllä, olit oikeassa. Vaikka aina ei ole siihen pystynytkään uskomaan. 

Sä tiedät kyllä miten toimii ja miten ei. 

MITÄ SÄ MUUTTAISIT?

Eilen duunin jälkeen päädyin istumaan hetkeksi kaverin kanssa laiturille. Vaihtamaan kuulumisia ja keskustelemaan. Keskustelemaan kevyestä ja vähän vähemmän kevyestä. Elämästä, unelmista, tavotteista ja saavuttamisesta. 

Siinä jossain vaiheessa nousi esiin kysymys: 

Mitä sä muuttaisit nyt jos voisit muuttaa mitä vaan? 



Lähtökohtana tämä hetki. Juuri tämä elämä, tässä ja nyt. Ei saa muuttaa jo tapahtuneita asioita eikä mennyttä. Vaan juuri tässä hetkessä ja elämässä, tän menneisyyden kanssa, mitä sitä muuttaisi? 

Olin hiljaa mielessäni aika tyytyväinen, kun tajusin niiden haluamieni muutosten olevan aika pieniä. Muuttaisin itseäni järjestelmällisemmäksi. Muuttaisin pieniä rempallaan olevia asioita kotona. Muuttaisin unirytmini lähemmäs normaalien ihmisten rytmiä. Sellaisia asioita muuttaisin. Pieniä, loppupeleissä aika merkityksettömiä. Sellaisia, joita olisi aika helppo muuttaa, jos kokisi ne tarpeeksi tärkeäksi. 

Mutta, kaiken pyörittelyn jälkeen, en lopulta kuitenkaan muuttais yhtään mitään. Ja se jos jokin kertoo. Paljon. 

MOTIVAATTORI

En ole sillä lailla materialistinen ihminen, että kokisin materian tuovan onnea tai että tykkäisin hifistellä erinäisillä merkkijutuilla. Varsinkin kalliimman puoleisissa ostoksissa oon aikamoinen jaagailija ja saatan pyöritellä ostosta x mielessäni hyvinkin pitkiä aikoja ennenkuin raaskin ostaa. Mutta yksi asia, jota oon pyöritellyt syksystä 2015 saakka, joka varmasti tekisi onnelliseksi, on reppu. Silloin nimittäin ostin läppärin, jota kehtaa kantaa mukana. 

Valitettavasti tuo beibini, MacBook Pro, painaa kuitenkin sen kaksi kiloa ja valitettavasti sen kantaminen kangaskassissa myös tuntuu. Pitkään haaveilin uudesta Kånkenista mini-versioni rinnalle, mutta turhan suolainen hinta sai sen pysymään siellä haavelistalla. 

Oon jo jonkin aikaan kiinnittänyt huomiota satunnaisten kanssatallaajien kivannäköisiin reppuihin ja kerran sitten ninjan lailla tähystin mitähän merkkiä ne mahtaa olla. Sandqvist. Ja niin kyseisen merkin reput siirtyi haavelistalla Kånkenin ohi. Pyörittelin ajatusta sellaisesta yleisemmästä mallista, missä menee nahkaiset remelit päältä. Keltaisessa värissä. Verkkoshoppaillessani löytyi kuitenkin ehdottomasti enemmän omaan tyyliini sopiva musta reppu. Ilman remeleitä tai mitään ylimääräistä. Ja alennuksella. 

Tänään se sitten kolahti lähi-postiin. Tai oikeastaan lähi-K-Markettiin, josta sen hain. Ja se on ihana. Simppeli, tyylikäs ja aivan mulle sopiva. Yhden päivän kokemuksella upottaa sisäänsä niin sen Macin kuin kolme kirjaa, vesipullon ja vaihtovaatteetkin. Ja varmasti paljon muuta. Ja on muutes hyvä kantaa, ettäs tiedätte. 

Ainiin, ja nostattipa se muuten tuota kesälomaa viettänyttä opiskeluintoakin. Pakkasin läppärin reppuun ja painelin kirjastoon. Eli tein sen mitä olis pitänyt tehdä tasaisesti koko kesän. Mutta ei puhuta siitä. 



Moosekselta tuli myös hyväksyntä, mutta vasta siinä vaiheessa kun hän sai laatikon. Eihän se ole kuin hänen kolmantensa. 

NYT ON JO PIMEÄÄ, HUOMENNA VAIHTUU ELOKUUKSI


Heinäkuussa olen…

x Tehnyt seitsemän duunivuoroa

x Ollut viikon lomalla

x Kirjoittanut 21 blogipostausta

x Nukkunut kolme yötä teltassa

x Istunut monta päivää sisällä piilossa aurinkoa

x Bailannut ruisrockissa

x Diagnosoinut itselleni lievän lämpöhalvauksen

x Hakenut Mooseksen kotiin

x Halinut Moosesta erityisen paljon

x Lusmuillut kouluhommissa

x Haaveillut matkasta…

x …tietämättä kuitenkaan minne haluaisin matkustaa…

x …tai millä rahalla

x Yrittänyt pitää karkkilakkoa

x Epäonnistunut karkkilakossani

x Syönyt riisipuuroa

x Katsonut about tuhat jaksoa salkkareita

x Ympäröinyt itseni hyvillä ihmisillä

x Tuskaillut Kelan asumistukihakemuksen kanssa

x Odottanut elokuuta

x Kasvattanut paprikapuutani menestyksekkäästi

x Itkenyt onnesta

x Pessyt kahvinkeittimen

x Rakastunut Fazerin kaura-juures-leipiin

x Googlannut hakusanoilla ”dinosauruksen koko”, ”kirahvin korkeus” ja ”miksi leijonalla on harja”

x Tilannut uuden koulurepun

x Kuunnellut kaikki PMMP:n levyt läpi yhdessä illassa

x Haaveillut yksisarvis-Vanseista

x Saanut helkkarinmoiset hiertymät kolmeen eri kohtaan jalasta

x Katsellut nukkuvaa Moosesta ja meinannut pakahtua rakkaudesta

x Saanut taloustilanteeni balanssiin ja tilannut Spotify Premiumin

x Joogannut tasan nolla kertaa

x Nukkunut huonosti

x Katsellut lentolippuja Mexicoon

x Haaveillut beaglesta

x Nähnyt samoja painajaisia useana yönä…

x … mutta ollut kuitenkin seesteisempi kuin kuukausiin

Kiitos heinäkuu, olit lempeä. 

OOTD – MUOTIJÄLKEENJÄÄMINEN


Woop, vaatejuttuja! Viime kerrasta taitaa olla jo muutama kuukausi. Ja itseasiassa näissä vetimissä vaelsin sekä eilisen että tänpäiväisen. Eiliseen kuului kahvitreffit kavereiden kanssa. Ja edelliset kahvitreffit taisi olla samoihin aikoihin niiden edellisten asukuvien kanssa. Hmm. Tänään vietettiin maman syntymäpäiviä rennosti sushin, kakun, tikkaturnauksen ja mölkyn parissa. 

Muistan muutaman vuoden takaisen farkkuliivi-buumin, kun metsästin itselleni moista joka puolelta. Ja nimenomaan sitä täydellistä. Lopulta se täydellinen löytyi köpiksestä, toinen melkein yhtä täydellinen Manchesterista ja tämä kolmas Espoosta. Kirpparilta nimittäin. Alkujaan tää oli rotsi, pienen saksimisen jälkeen ei ollut enää. Jotain tapahtui, ehkä kesken jäänyt visio, mutta käyttöön asti ei tää liivi ikinä päässyt. Paitsi nyt, eilen ja tänään. Vain neljän vuoden jälkeen. Menisköhän tää jo jostain ennätyksestä? 




Aloinpa muuten samalla miettiä onkohan farkkuliivit jo ihan out? Ainakin se pahin buumi on mennyt, sen enempää en tiedä. Enkä lyhyen pohdiskelun jälkeen jaksanut enää aiheesta kiinnostua, ehkä maailmassa tapahtuu pahempiakin asioita kuin jonkun satunnaisen muidun muotijälkeenjääminen. 

Hame on tuoreempi kirppislöytö, neljän vuoden sijaan neljän päivän takainen. Tuli muuten tarpeeseen, jostain syystä omistan paljon korkeavyötäröisten alaosien kanssa mätsääviä paitoja, mutta en niitä korkeavyötäröisiä alaosia. Kangas on kivan jämäkkä ja malli melko pätevä tuulisilla keleillä. Ei tarvi huolehtia vilauttelusta. 

Aurinkolasit ikuisuusvanhat, onneksi ens viikonloppuna pääsen Tallinnaan ostamaan uudet lasit. Niiden lasien tilalle, jotka möin ruississa. Hmm.