VIIKONLOPPU PÄHKINÄNKUORESSA

Oon alkanut paikoitellen taittaa työmatkat jalkaisin. Tai oikeastihan olen tämän tehnyt ehkä viisi kertaa kevään aikana, mutta kuka näitä laskee. Perjantaina oli erityisen kiva kävelysää; raikas ja vähän harmaa.

Perjantai oli myös hyvää ruokaa. Lounaalla Annankadun OmNamissa kalaton burgeri ja bataattia, iltasella kaverin kanssa yllätysannokset Emoissa. Ja oikeasti oli siis listalla yllätysannos, jota tilatessa et tiedä mitä saat.

Lauantaiaamuna nukuin aika pitkään, noin niinkuin lauantaiaamuksi. Ekan kerran heräsin viideltä, mutta sain torkuttua lähes kymmeneen! Sen kunniaksi join kahvia Harry Potter -kupista, itse Harry Potterin seurassa.

Kahvin jälkeen lähdin siskokullan kanssa kävelylle, kera pienen pölkkyhyppelyn. Kävely johti myös jäätelölle, mutta jäätelölle ne parhaat kävelyt yleensä johtaakin.

Jossain välissä korkattiin mölkkykausikin. Meikämantu meni ja voitti kaikki kolme peliä. Historiallista, etten sanoisi. Yleensä annan välillä muidenkin voittaa.

Iso osa viikonlopusta meni autossa istuessa, koska perheemme ainoan auton haltija ruukaa yleensä olla koko suvun taksikuski. Onneksi oli Auta Antti!, sen voimin jaksoi huristella. Parhaimmillaan puoli tuntia samaa kehää espoolaisella tietyömaalla. (Navigaattorinainen käski kääntyä vasemmalle, liikennesäännöt käski että et muutes saa.)

Kaveri kutsui viettämään lauantai-iltaa salkkarileffojen parissa. Katsottiin ne molemmat ja todettiin sen olevan liikaa. Olisi vain kannattanut katsoa normi-salkkareita neljä tuntia putkeen.

Uusi urani hovikuljettajana vei minut pikavisiitille mökille. Note to self: kun oot juonut about viisi kuppia kahvia ja edessä on 120km ajomatka, kannattaa käydä vessassa ennenkuin hyppäät ratin taa. Kyllä en vain käynyt.

Sellainen viikonloppu.

IHAN ITE KOKKASIN

Nyt kaverit tein niin hyvää ruokaa, että se täytyy jakaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. En tiedä onko parasta tässä hyvä maku, valmistusprosessin helppous vai se ettei tätä tarvitse lämmittää. Vaiko ne kaikki yhdistettynä.

Anyhow, tarvitset:

• 2dl couscousia
• Puolikas kurkku
• 1 punasipuli
• 1 tuore mango
• Paketti maustamatonta tofua

Lisäksi tofumarinadiin (joka, saanen mainita, ei ole se työn alla oleva täydellinen resepti, mutta lähellä):

• Srirachaa (mielummin enemmän kuin vähemmän)
• Oliiviöljyä
• Siirappia
• Sinappia
• Etikkaa
• Soijakastiketta

Sekoita marinadiainekset yhteen millä mittasuhteilla ikinä haluatkaan, srirachaa kuitenkin eniten. Kuivaa tofu ja heitä marinoitumaan. Kaada kiehuvaa vettä couscousin päälle (itseni kaltaisille palikoille tiedoksi, että suhde on 1:1). Pilko kurkku, sipe ja mango pieniksi. Paista tofut. Anna kuumien asioiden jäähtyä, jonka jälkeen voit lykätä kaiken yhteen kulhoon. Sekaan vähän sitruunamehua ja mustapippuria.

On kuulkaattes heleppoo ja hyvvää!

En tiedä onko tällä ruoalla nimeä, mutta nimeän sen nyt vaikka Mantun paremmaksi tofu-mangosörsseliksi.

Vapise, avocadopasta-nainen!

ANTTI AUTTOI!

Eilen illalla ilmassa tuoksui kesä. Ensi kertaa tänä vuonna. Tiedättekö sen, kun auringon laskun aikaan ilma tuoksuu auringolta? Todellisuudessa ei olla vielä edes vapusta selvitty ja kesäänkin on aikaa, mutta se tuoksu huumasi. Sai vatsanpohjassa vähän lentelemään Lepidopetra-lahkolaisia ja päässä sen ajatuksen, että mitä tahansa voi tapahtua.

Tänään kävelin töölönlahtea ja farkkutakki oli liikaa. Aurinkolasit oli jääneet kotiin, mikä oli huono juttu. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin sen auringon takia. Toisekseen oikean silmäni alaluomeen ilmestyi outo kivulias patti, joka tänään eskaloitui hyvin turvonneeksi ja punaiseksi. Tässä on nyt kaksi päivää isketty ahkerasti silmää tutuille ja vähän tuntemattomillekin. Jos huomenna ei helpota, marssin lääkärin. Silmää samalla vinkkaillen.

Kotimatkaani tahditti Auta Antti! -podcast, joka on nyt virallisesti ensimmäinen podi mitä olen a) jaksanut kuunnella yli seitsemän minuuttia ja b) jota kuunnellessa en ole potenut valtavaa myötähäpeää. Anttia kuunnellessa löysin itseni töölönlahdelta nauramassa ääneen.

Koska Antilla selkeästi on vastaus jokaiseen kysymykseen, aloin kasata listaa oman elämäni ongelmista, joihin voisin häneltä apua pyytää. Silloin kävi hassu juttu. Kuvittelin mitä kysyisin ja kuvittelin mitä Antti vastaisi. Ja kuin taikaiskusta, sain ne oikeat vastaukset kysymyksiini. Mielessäni, mutta Antin äänellä. En niitä vastauksia, mitä olisin halunnut kuulla. Sain ne, jotka tarvitsin kuulla.

Kiitos Antti.

AVARUUDESSA LEIJUVA YKSISARVINEN JA PALJON HUUTOMERKKEJÄ!

Pääsiäislomat lusittu ja loma huipentui pääsiäiselle ominaiseen tyyliin; kärsimykseen. Istahdin parin kuukauden tauon jälkeen tatuointipenkkiin, kun jatkettiin helmikuussa aloittamaamme avaruudessa leijuva yksisarvinen -kokonaisuutta. Saatiin käsi pientä hiomista vaille valmiiksi ja rakastanrakastanrakastan sitä! Kyllä Sarppa vaan osaa.

Rehellisyyden nimissä en olisi ensimmäistä tatskaa ottaessani ikinä kuvitellut, että ottaisin joskus näin ison ja värikkään kuvan. Mutta eipä sitä monia muitakaan asioita aina elämässä kuvittelisi tapahtuvan. Muista tatuoinneistani poiketen tämän takaa ei löydy erityistä tarinaa, tai liity suuria elämäntapahtumia tai diippejä merkityksiä. Mutta jokainen minut tunteva tietänee miten rakastan yksisarvisia. Ja onhan se nyt ihan pirun ihana!!!

En malta odottaa, että tuo vähän paranee ja näen lopulliset värit!

Näihin tunnelmiin oli hyvä lopettaa miniloma. Tänään alkaa taas uusi lyhyt viikko ja ensi viikolla on jo vappu! Meidän takapihan puussa kasvaa jo ensimmäiset lehdet ja joka aamu kärkyn ikkunassa, joko kadun puolen puurivistötkin jo vihertäisi. Ihan pian se kaikki on täällä! Enkä tiedä olenko ikinä yhdessäkään postauksessa käyttänyt näin paljon huutomerkkejä!

Ihanaa uutta lyhyttä viikkoa!

LOMAHOMMIA

Pääsiäisloma oli hartaasti odotettu, syystä että koko viikon nukuin ihan poikkeuksellisen huonosti. Neljä vapaapäivää tuntui luksukselta ja luvatut säätilat vielä luksuksemmalta. Kirjoittaminen jäi viikoksi ja tätäkin tekstiä olen aloittanut viikonlopun aikana noin yhdeksän kertaa. Ajatukset menee vähän vuoristorataa, mutta yritetään nyt. Jos ihan pääsisi tuota publish-nappia jopa painamaan.

Torstaina treffattiin pitkästä aikaa villasukkajengin kanssa. Nautittiin kiirastorstain ateriaksi pänikät eineskeittoa naiseen ja kylkeen pullo viintä. Sitten vielä pari pulloa lisää ja nachopeltiä.

Jotenkin ajattelin, että uni maistuisi sen illan jälkeen. Maistui aamukuuteen ja vähän torkkuja sen jälkeen. Puolenpäivän aikaan leikkasin kaverin hiukset, jotka onnistui yli odotusten. Saatan tehdä tästä itelleni sivubisneksen. Minullahan on kuitenkin jo kolme tyytyväistä asiakasta. Kaikki kuulemma suosittelevat.

Perjantaina jatkoin viini-linjalla (ja itseasiassa lauantaina myös). Selvästi otin takaisin kaikki viime aikojen himassa istutut viikonloput. Näin myös ystäviä, joita tulee nähtyä ihan liian harvoin. Ja taas muisti, miten hyvää tekee sielulle viettää aikaa hyvien ihmisten kanssa. Vaikka ei itsestään ihan parasta aina pystyisikään antaa,

Erityisen hyvää sielulle teki viime yön kahdeksan tunnin yöunet. Tänään aamulla olo oli kuin uudesti syntynyt. Korkkasin takapihakahvikauden, avasin tukkeutuneen viemärin ja halin Moosesta. Iltapäivällä lähdin kävellen kohti keskustaa, nautin auringosta ja töölönlahdesta. Kutsuin äitikarhun lounaalle Sen Chayhin ja söin superhyvän nuudeliannoksen. Superkuulas fiilis kun on sunnuntai, kuten Pariisin kevät jossain vaiheessa päivää minulle lauloi.

Enpä tiedä, mitä sitä enempää kertoisi. Loma tuli tarpeeseen, kaikki pyörii eteenpäin ja kaikki se, mikä ei pyöri, on itseaiheutettua.