Perjantai. Päivä, jolloin kävelin Kuusisaaresta Kauklahteen. Matka oli pari sataa metriä vajaat 22 kilometriä ja siitä viimeiset kolme tuntui raskaalta. Keli oli täydellinen ja metsässä vain vähän mutaa. Tuli tsekattua ensimmäiset leskenlehdet, kolme eri sorttista penkkiä ja asuinalueita hulppeista miljoonakodeista värikkääseen kloonikylään. Kauklahteen saapuessamme odotin, että paikalliset olisi muodostaneet hurraavan kunniakujan, mutta koronan takia varmaan jättivät tulematta. Vaelluksen päätteeksi käytiin noukkimassa Keltainen Kostaja vanhan kodin pihasta. Oli jo aikakin, jos rehellisiä ollaan.
Illalliseksi oli lampaatonta lammaspataa ja ohraa. Koska se on kuulemma kotimaista, terveellistä ja ekologista. Ja oli jopa hyvääkin. Ainoa tehtäväni illallisen eteen oli sulkea kaapinovia, kerätä roskat ja avata viinipullo (jota en lopulta saanut auki).
Perjantaina kohtasin kaksi hämähäkkiä. Toinen kulki metsässä (vapaana) ja toinen matkusti fillarissani (pummilla).
Lauantai. Aamulla nukuttiin pitkään, heti kun Valkoinen Paholainen lopetti kolistelun. Siivosin urakalla ja pesin lattioita, jonka jälkeen nautin työn hedelmistä ja aloin maalata pandakarhuja. Eilispäivältä jäänyt puolipullollinen punkkua päätyi jotenkin lasin kautta vatsaani ja Ismo Alangon Taiteilijaelämää soi vahvasti päässä. Illalliseksi oli tarjolla munakoisopiirakkaa. Minun tehtävänä oli istua sohvalla. Olin niin hauskalla tuulella, että kokki paineli ensitöikseen lähikauppaan ostamaan lisää kaljaa.
True Detectiven ensimmäinen kausi oli jo katsottu, eikä toinen kausi kuulemma ole katsomisen arvoinen. Sain valita viidestä vaihtoehdosta seuraavan ja katsontalistalle päätyi Handmaid’s Tale. En vielä ole ihan varma onko se hyväksi psyykeelleni, mutta jotain koukuttavaa siinä on.
Seuraavana yönä vietin tunnin sohvalla, koska Valkoinen Saatana (sai ylennyksen sinä yönä) jostain syystä hyppi tiskipöydälle tauotta. Enkä ymmärrä miksi.
Sunnuntai. Tämä oli syystä tai toisesta ainoa kuva sunnuntailta. Päivä oli kaikessa tavallisuudessaan täydellinen.
Alunperin oltiin puhuttu kaverin kanssa mölkkyturnauksesta, mutta sääjumalat oli eri mieltä. Tästä syystä skipattiin mölkky ja matkustin Espooseen pummilla. Se oli tosin vahinko. Siis pummilla matkustaminen, Espooseen menin tietoisesti. Iltaan kuului pakastepizzaa, viiniä ja Frendejä. Vähän kalvaa omaatuntoa tällainen sosiaalinen kohtaaminen sisätiloissa, mutta en nyt jaksa keksiä mitään puolustusta. Sen verran hyvää ilta teki sielulle.
Maanantai. Tänä aamuna pääsiäisloma tuntui kestäneen vuoden. Vaikka ihana loma onkin ollut. Aurinko taas helli ja eiliseltä uupumaan jäänyt mölkkyturnaus kiinnosteli. Laitoin kaverille varovaisen viestin jotta miten olis ja sovittiin treffit mustikkamaalle tunnin päähän.
Koska Keltainen Kostaja odotti pihalla ja hämähäkkikin oli jatkanut matkaa, pumppasin renkaat ja lähdin matkaa. Ja ai että, kun olikin kivaa pitkästä aikaa. Mölkkyä pelattiin kolme erää, voitin kahdesti ja tulin tasoihin yhdesti. Rannassa oli yllättävän lämmin, vaikka merituuli puhalsi. Tuntui melkein keväältä. (Toki illalla tuli räntää, mutta se onkin jo toinen tarina se.)
Loppuun vielä kuva Mooseksesta sipulihyllyllä. Tämäkin tapahtui pääsiäisenä, joka oli siis oikein mainio. Jos en muistanut kaiken säätilaraportoinnin keskellä kertoa.