KESÄKUUN VIKA.

Niin vain kesäkuu meni menojaan. Päällimmäisenä jäi käteen pitkät päivät, monta hauskaa hetkeä kavereiden kanssa, loman odotus, aamuöiset herätykset ja lopulta koittanut loma. Päällimmäisenä hyviä asioita, mikä on, no, hyvä.

Kesäkuun viimeinen viikonloppu, ja samalla ensimmäinen lomaviikonloppuni, oli oikein passeli.

Nelijalkainen herätyskelloni on pärähtänyt käyntiin siinä aamuviiden pintaan, mutta itsepintaisesti olen jättänyt sen huomiotta ja kääntänyt kylkeä. Puolelta toiselle aina vuorotellen, koska herätyskellollani on taito hyppiä ylitseni. Vaikkei olekaan saanut herätä auringon paisteeseen, olen nauttinut aamukahveistani niinkuin niistä vain nauttia voi. Herätyskelloni on yleensä jatkanut omia uniaan, kunhan on saanut aamupalansa.

Jottei kukaan voisi sanoa, ettäkö en lomallani mitään ole saanut aikaan, leikkasin Mooseksen kynnet. Tosin vain kolmesta tassusta, herralla kun meni hermot. Mutta saavutus se on tämäkin, kynsien leikkaaminen kun on tosiasiassa kahden ihmisen homma. Vähintään. // Lomasta inspiroituneena myös siivoilin (Ricardo hoiti imuroimisen) ja vähän sisustin. Asettelin korkkitaulun lumilaudan päälle. Vapise Marko Paananen! // Eilen vein kummitytön ja broidinsa leffaan. Kuva on hämäystä, oikeasti mentiin katsomaan Aladdin. Pennut oli aivan liekeissä päästessään mun kanssa kolmistaan minnekään, minä oli kauhusta kankeana etten vain vahingossa hävitä kumpaakaan. Leffa oli hyvä ja nää todellakin osasi kyniä minut puhtaaksi karkkihyllyn äärellä. // Ruissiin on alle viikko, jotenka totesin ajan olevan kypsä ostaa teltta. Ihan vain koska olisihan se mukavaa nukkua jossain muualla kuin taivasalla. Luulin ostavani neljän hengen teltan, mutta kassalla kävikin ilmi sen olevan vain kolmelle. Koska kello oli puoli kymmenen illalla ja olin kuolemanväsynyt (ja lisäksi suomalainen), en kehdannut enää käydä vaihtamassa vaan tyydyin kohtalooni.

Viikonlopun lopuksi tein vielä päivän mittaisen mökkiviisiitin. Teki hyvää sielulle, ainakin niin kauan kunnes sain tehtäväksi siirtää halkoja liiterin ulkopuolelta sen sisälle ja halkopino kuhisi hämähäkkejä. Yritin tosi kovasti olla urhea, mutta jossain vaiheessa oli pakko luovuttaa. Operaatiossa avusti nyrkin kokoinen paarma, joka mielellään olisi pistellyt minut poskeensa.

Tähän oli varmaan ihan hyvä päättää, tämä kuu ja ehkä tämä postauskin. On varmasti ollut huonompiakin.