Aamu alkoi aikaisin. Kello neljä, mutta ei kai sitä turhan tarkaksi kannata enää tässä vaiheessa elämää heittäytyä, jos on jo 27 vuotta ollut enemmän tai vähemmän leväperäinen luonne. Herätyksen syyn voitte itse päätellä. Vinkkinä annan, että syyllä on neljä jalkaa ja häntä.
Viikot vierii aikamoista vauhtia ja huomenna tulee jo kuukausi täyteen oikeissa töissä. Just tänään mietin miten kivaa on oppia koko ajan uutta ja miten kivaa huomata olevansa oikeasti aika hyvä siinä mitä tekee. Mietinpä myös, että jos viikot kuluu tätä tahtia niin kohta on taas helmikuu. Ja tätä tahtia kun lounastaa ulkona, alkaa uudet raflalöydöt loppumaan. Tänään oli testissä Fredan Momotoko.
Kävin myös treeneissä. Himpula vieköön, että treenaaminen on kivaa kun se on kivaa! Tai onhan se ollut tän koko nelisen vuotta, mitä olen käynyt, mutta välillä tulee kausia kun ei vaan jaksa. Kun kyllästyttää, ei huvita ja haluaisi tehdä jotain muuta, mutta ei tiedä mitä. Vanhoista viisastuneena totesin, että nyt alan monipuolistaa. Jo ennen kuin iskee kyllästyminen.
Tämän huippujännittävän päivän päätteeksi pesin koneellisen pyykkiä ja kävin kaupassa. Nää on näitä päiviä, kuun viimeisiä. Vähemmän löyhämoraalisia, mutta hyviä. Huomenna on maaliskuu, eli melkein ollaan jo voiton puolella.
mantu. 